Tiesitkö, että jopa neljäsosa Suomen metsien eläin- ja eliölajeista on suoraan tai välillisesti riippuvaisia metsissä hajoavista lahopuista? Tai että ilmastonmuutos lisää jatkuvasti sekä kuivuutta että kuusia syövän kirjanpainajakuoriaisen määrää metsissämme – ja uhkaa siten kuusien selviytymistä?
Metsät ovat monimutkaisia ekosysteemejä. Siksi biodiversiteettiin eli luonnon monimuotoisuuteen kohdistuva uhka ja siihen suoraan yhteydessä oleva ilmastonmuutos vaikuttavat metsiin usein arvaamattomillakin tavoilla.
Monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Siksi myös luontokatoa vastaan täytyy taistella monin eri keinoin.
UPM on sitoutunut lisäämään luonnon monimuotoisuutta erilaisilla toimenpiteillä omissa metsissään ja kannustaa tähän myös muita metsänomistajia.
Tavoite #1 Enemmän lehtipuita
MITÄ TAVOITELLAAN Vuoteen 2030 mennessä lehtipuiden osuus UPM:n metsissä nostetaan nykyisestä runsaasta kymmenestä prosentista kahteenkymmeneen prosenttiin.
MITÄ TEHDÄÄN Suomen havupuuvaltaisiin talousmetsiin istutetaan enemmän koivun taimia. Toisaalta kuusia istutetaan entistä harvempaan, jotta luontaisesti syntyvällä lehtipuustolla on tilaa kasvaa. Lisäksi taimikonhoito- ja harvennuskäytäntöjä on muutettu lehtipuiden eduksi.
MIKSI TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ Lehtipuiden osuuden kasvu parantaa niistä hyötyvien metsälajien, esimerkiksi Etelä-Suomessa jo harvinaisten pyyn ja harmaapäätikan, elinolosuhteita. Monimuotoisempi puusto suojelee samalla erityisesti kuusikoita ilmastonmuutoksen vaikutuksilta, esimerkiksi kuivuudelta ja kirjanpainajan kaltaisilta tuholaisilta, mikä on järkevää myös taloudellisesti. Eri puulajeja kasvavat, monimuotoiset metsät ovat terveempiä ja sopeutuvat paremmin lämpenevään ilmastoon.
MIKSI TOIMITAAN VASTA NYT?
UPM:n metsänhoidon kehityspäällikkö Heli Viiri myöntää, että iso laiva kääntyy hitaasti. Toimenpiteiden käynnistäminen ja käytäntöjen muuttaminen vaatii paljon suunnittelua ja koulutusta, ja ymmärrys metsien monimuotoisuuden monimutkaisista vaikutussuhteista lisääntyy jatkuvasti. UPM aloitti ensimmäisen monimuotoisuusohjelmansa vuonna 1998. Nykyiset, kestävän metsänhoidon monimuotoisuustavoitteet on asetettu vuonna 2018.
RIITTÄÄKÖ TAVOITE?
Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologian ja luonnonvarojen kestävän käytön lehtori Panu Halme on suhtautunut metsätalouden toimiin usein kriittisesti. UPM:n toimenpiteet ovat hänen mukaansa oikeansuuntaisia, mutta tavoitteet voisivat olla korkeammalla.
”Tiedetään, että monimuotoisuuden kannalta lehtipuiden lisääminen on hyödyllinen asia, mutta tavoitetaso voisi olla kunnianhimoisempi kuin kaksikymmentä prosenttia. Lehtipuiden määrää metsissä on joka tapauksessa lisättävä tuholaishaittojen vähentämiseksi ilmaston lämmetessä. Jos se on asia, joka tehtäisiin puhtaasti taloudellisista syistä, on ehkä liioittelua puhua siitä ensisijaisesti monimuotoisuutta edistävänä toimenpiteenä.”
”Tavoitetta ei ole asetettu talous edellä. Kun lehtipuiden osuus talousmetsissä kasvaa, jo kahdenkymmenen prosentin tavoite pienentää metsätalouden tuottoja. Jos lehtipuiden osuus lähestyisi kolmeakymmentä prosenttia, havupuuvaltaisissa metsissä se myös heikentäisi kuusien kasvua”, UPM:n Heli Viiri sanoo.
Tavoite #2 Lisää lahopuuta
MITÄ TAVOITELLAAN Lahopuiden määrä UPM:n omissa metsissä nostetaan nykyisestä noin viidestä kuutiosta hehtaarilla kymmeneen kuutioon hehtaarilla. Tavoitetta suositellaan myös muille metsänomistajille. Suojelluilla alueilla ja talousmetsissä, joille on erikseen määritelty luonnonhoidollinen tavoite, lahopuutavoite on kaksikymmentä kuutiota hehtaarilla.
MITÄ TEHDÄÄN Esimerkiksi kaikkia myrskyjen kaatamia puita ei kerätä pois UPM:n metsistä, vaan ne jätetään niille sijoilleen. Lisäksi hakkuissa metsiin jätetään eläviä säästöpuita, joista muodostuu tulevaisuuden lahopuita. Jos lahopuita ei synny riittävästi, metsään tehdään ”tekopökkelöitä” eli puu katkaistaan 2–4 metrin korkeudelta ja jätetään kuolemaan.
MIKSI TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ Metsänhoidossa lahopuita on väheksytty tuholaisten pesinä, mutta nyt ymmärretään, että niiden määrä on hyvä mittari metsän monimuotoisuudelle ja hyvinvoinnille. Jopa viisi tuhatta eläin- ja eliölajia on suoraan tai välillisesti riippuvaisia lahopuista – ja peräti kolmasosa näistä lajeista on uhanalaisia. Lahoamisen eri vaiheissa olevissa puissa esimerkiksi kääväkkäille ja kovakuoriaisille järjestyy koti pitkäksi aikaa, sillä puun rungon maatuminen voi kestää sata vuotta.
MITÄ TAVOITTEEN SAAVUTTAMINEN VAATII?
Kehityspäällikkö Heli Viirin mukaan metsätalouden taloudelliset tavoitteet ja luonnon edut ovat yhdistettävissä muun muassa standardeilla ja ympäristöjärjestelmillä. Esimerkiksi kaikki UPM:n omat metsät ovat puolueettomien tahojen valvomien, vastuullisen metsänhoidon FSC- ja PEFC-sertifikaattien piirissä. FSC-sertifiointia on toteutettu vuodesta 2011 lähtien, PEFC-sertifiointia jo aiemmin.
Molempien metsäsertifiointijärjestelmien vaatimuksia on juuri uudistettu kunnianhimoisemmiksi. Päivitetty PEFC-sertifiointi otettiin käyttöön vuoden alussa, ja kansainvälisen organisaation hyväksynnän jälkeen myös FSC-sertifioinnin päivitykset tulevat voimaan keväällä 2023.
Sertifikaatit ja lainsäädäntö määräävät perustason toimenpiteet. Niiden lisäksi yritys asettaa omia tavoitteitaan. Ne edellyttävät usein pitkän aikavälin suunnittelua ja esimerkiksi laajoja koulutusohjelmia, joiden avulla uudenlaiset toimet otetaan käyttöön.
”Luontokato on ikävä kyllä edennyt erityisesti Etelä-Suomessa niin paljon, että meidänkin on tehostettava toimenpiteitämme. Uskon, että tehokkaimmin vaikutamme asiaan kestävän metsänhoidon keinoilla.”
RIITTÄÄKÖ TAVOITE?
Suomessa toimivien luonnonsuojelujärjestöjen mukaan lahopuutavoitteiden tulisi olla korkeammalla. Esimerkiksi WWF:n mukaan lahopuuta pitäisi olla talousmetsässä vähintään kaksikymmentä kuutiota hehtaarilla, jotta uhanalaisten lahottajasienten esiintyminen taattaisiin. Luonnontilaisella metsähehtaarilla lahopuuta on yli sata kuutiometriä.
UPM:n tavoitteet lahopuun lisäämiseksi metsissä perustuvat Luonnonvarakeskuksen eli Luken aineistoihin ja tutkimuksiin luonnonhoidon vaikutuksista talousmetsissä. Luke suorittaa parhaillaan mittauksia ja mallinnuksia UPM:n metsien lahopuiden määrästä ja lajien monimuotoisuudesta. Tavoitetta, aikataulua ja suoritettavia toimenpiteitä tarkistetaan tarvittaessa sen jälkeen, kun tulokset valmistuvat vuoden 2023 alkupuoliskolla.
Tavoite #3 Lisää jatkuvaa kasvatusta
MITÄ TAVOITELLAAN UPM:n omissa rehevissä ojitetuissa korvissa on otettu käyttöön metsien jatkuva kasvatus. Jatkuvan kasvatuksen periaatteella hoidetuissa metsissä puita kaadetaan valikoiden niin, että metsässä kasvaa aina eri-ikäisiä ja -kokoisia puita. Metsäalan ammattilaiset käyttävät kasvatustavasta termiä eri-ikäisrakenteinen kasvatus.
MITÄ TEHDÄÄN Rehevissä ojitetuissa korvissa ei enää suoriteta avohakkuita eli tietyllä alueella kasvavien puiden samanaikaista kaatamista. Rehevät korvet ovat metsäisiä soita, joilla kasvaa pääasiassa kuusta.
MIKSI TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ Metsälaki on sallinut jatkuvan kasvatuksen talousmetsissä vasta viimeiset kahdeksan vuotta. Jatkuvassa kasvatuksessa metsät uudistuvat luontaisesti. Samalla vesistöille aiheutuvat haitat vähenevät, kun puusto säätelee pohjaveden pintaa ilman kunnostusojituksia ja vähentää valumariskiä eli sitä, että ravinteita ja humusta kulkeutuu vesistöihin.
Jatkuvalla kasvatuksella voidaan taata se, että metsässä on aina riittävän vanhaa puuta, joka kykenee varastoimaan hiiltä. Se ei tarkoita samaa kuin metsän ennallistaminen, mutta se on askel kohti entistä luonnonmukaisempaa ja ”metsäisempää” metsää. Metsän kasvatustavan valintaan vaikuttavat muun muassa kasvupaikan metsätyyppi ja se, millaisia puita alueella kasvaa. Esimerkiksi valoisilla ja aukeilla harjuilla elävien lajien näkökulmasta jatkuva kasvatus eli metsän pitäminen peitteisenä ei aina ole paras vaihtoehto. Luonnon monimuotoisuus täytyy kuitenkin turvata – onpa metsän kasvatustapa mikä tahansa.
MIKSI MUKANA ON VAIN OSA METSISTÄ?
”Tutkimustiedon perusteella tiedetään, että suurimmat ravinne-, humus- ja kasvihuonepäästöt tulevat rehevistä korvista. Kun edistämme monimuotoisuutta, vähennämme samalla päästöjämme mahdollisimman tehokkaasti”, UPM:n metsänhoidon kehityspäällikkö Heli Viiri perustelee.
Kyse on myös taloudesta, sillä jatkuva kasvatus laskee metsätalouden tuottoja jonkin verran. UPM suorittaa paraikaa laskelmia siitä, millaisia kustannuksia ja vaikutuksia syntyisi jatkuvan kasvatuksen käyttöönotosta vähäravinteisilla turvemailla ja muissa erityiskohteissa.
Viiri muistuttaa, että metsien jatkuva kasvatus ei merkitse koko EU:n ennallistamisasetuksen toteutumista. Tässä vaiheessa metsät, joissa ei enää tehdä avohakkuita, ovat vain murto-osa ehdotetussa asetuksessa ennallistettaviksi vaadittavista määristä.
RIITTÄÄKÖ TAVOITE?
”On ymmärrettävää, ettei jatkuvaa kasvatusta voi ottaa käyttöön kertaheitolla kaikkialla esimerkiksi vaadittavan koulutuksen vuoksi. Toivoisin kuitenkin, että sen käyttöönotolle myös karummilla eli vähäravinteisemmilla mailla olisi jokin konkreettinen tavoite”, sanoo luonnonsuojelubiologian ja luonnonvarojen kestävän käytön lehtori Panu Halme Jyväskylän yliopistosta.
”Jatkuvan kasvatuksen käyttöönotto laajemmin myös vähäravinteisemmilla mailla tulee todennäköisesti ajankohtaiseksi jossakin vaiheessa. Olemme kuitenkin halunneet aloittaa toimista, joilla on kaikkein suurin vaikutus”, Heli Viiri sanoo.
Mitä tehdään seuraavaksi?
Millä tavalla UPM osallistuu metsien monimuotoisuuden lisäämiseen tulevaisuudessa, UPM:n metsänhoidon kehityspäällikkö Heli Viiri?
”Kyllä meidän täytyy vain rohkeasti tarttua omaan haasteeseemme ja huolehtia monimuotoisuudesta ja ilmastotoimista omissa metsissämme entistä paremmin. Me olemme halunneet olla alan suunnannäyttäjä ja kohdistaa painetta myös muihin alan toimijoihin ryhtymällä konkreettiseen työhön.
Työtä riittää esimerkiksi siinä, että Suomessa on paljon soita, joita on ojitettu tarpeettomasti. Ojitusta on tehty osittain siksi, että meillä on ollut isot sotakorvaukset maksettavana ja 400 000 Karjalan evakkoa asutettavana. Eikä meillä ollut juuri muuta varallisuutta kuin metsää. Silloin katsottiin, että metsät ja suot oli pakko saada kasvamaan puuta.
Nyt ymmärrämme, mikä vaikutus tällä on ollut, ja meillä on mahdollisuus ja varaa ennallistaa soita. Täytyy vain miettiä tarkkaan, miten toimitaan, jotta ei aiheuteta turhaan uusia kasvihuonekaasupäästöjä.”
UPM julkaisee tällä sivustolla juttuja, joissa mietitään, millaisen huomisen haluamme, ja kerrotaan, mitä työtä UPM tekee sen hyväksi. Etsitkö lisätietoa? Tutustu esimerkiksi näihin UPM:n metsänhoidon periaatteista kertoviin sisältöihin:
UPM:n metsävastuullisuusohjelma keskittyy konkreettisiin tekoihin biodiversiteetin hyväksi