Historia metsäsertifiointien taustalla
Trooppisten metsien hakkaaminen kiihdytti metsien käyttöön kohdistuvaa keskustelua maailmalla 1980-luvulla. Keskusteluiden seurauksena aloitettiin metsäsertifiointien kehittäminen. Sertifiointijärjestelmät perustettiin, jotta pystyttäisiin valvomaan käytetyn puun olevan peräisin kestävästi hoidetuista metsistä. Sertifioinnin avulla pystytään vertaamaan eri puolilla maailmaa hankitun puun olevan samoilla, kestävillä perusteilla tuotettua. Puutuotteet ovat pitkään olleet globaalin kaupan kohteena, mutta yhtenevää tapaa metsänhoidon ja alkuperän varmistamiseen ei ollut ennen metsäsertifiointijärjestelmiä.
Metsäsertifikaatit Suomessa tänään
Tärkeimmät Suomessa käytössä olevat metsäsertifiointijärjestelmät ovat PEFC (PEFC/02-21-17) ja FSC® (FSC C109750). PEFC:n piiriin kuuluu jopa 90 % Suomen metsien pinta-alasta ja FSC:n noin 10 %. Suurimmat erot sertifiointien välillä ovat aina säästettävien luontokohteiden vaatimuksissa, vesistöjen suojavyöhykkeiden leveydessä sekä säästöpuihin ja lahopuuhun liittyvissä vaatimuksissa. FSC-sertifikaatissa vaatimukset ovat tiukemmat.
Metsäsertifiointijärjestelmien kriteerit päivitetään tietyin väliajoin, jotta ne vastaavat ajankuvaa. Edellisen kerran päivitykset on tehty PEFC-standardin osalta vuoden 2023 alussa ja FSC-standardin osalta kesällä 2023.
FSC- ja PEFC-sertifikaattien erot ja monimuotoisuushyödyt
Sertifiointi asettaa taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia kriteereitä metsätalouden harjoittamiselle. FSC- ja PEFC-sertifikaattien kriteerien avulla taataan, että metsien eri käyttömuodot voidaan sovittaa yhteen kestävästi. Metsänomistajille näkyvimmät vaatimukset ovat metsätalouden luonnonhoitoon liittyvät ekologiset kriteerit, joilla turvataan metsäluonnon monimuotoisuutta. Kriteereistä ovat päättäneet yhdessä eri sidosryhmät.
Elävät säästöpuut
- Säästöpuiden jättämisellä edistetään maisematasolla järeiden ja vanhojen puuyksilöiden esiintymistä ja turvataan säästöpuista riippuvaisten lajien esiintymistä talousmetsissä. Monet sienet, hyönteiset ja kasvit tarvitsevat kasvualustakseen tai elinympäristöönsä nimenomaan järeitä tai vanhoja puuyksilöitä.
- Säästöpuiksi jätetään ensisijaisesti metsiemme harvalukuisempia puita, kuten haapoja, raitoja, tervaleppiä tai jaloja lehtipuita.
- Säästöpuut ovat pysyviä, joten ne toimivat säästöpuina seuraavissakin metsänhoitovaiheissa.
- PEFC- ja FSC- sertifioinnit edellyttävät, että säästöpuita jätetään aina vähintään 10 kpl/ha. FSC:ssä säästöpuiden on oltava läpimitaltaan vähintään 20 cm ja PEFC:issä vähintään 15 cm.
Lahopuut
- Sertifioiduissa metsissä jätetään aina kuollutta puuta maastoon. Lahopuiden jättämisellä voidaan turvata lahopuusta riippuvaisen lajiston elämää. Lahopuusta riippuvaisia lajeja ovat esimerkiksi koloissa pesivät linnut, lahopuilla esiintyvät jäkälät tai kuolleita puita lahottavat käävät.
- FSC-sertifioiduissa metsissä jätetään kuollutta puuta maastoon lähes kaikkien metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. PEFC-sertifioiduissa metsissä puolestaan kuollutta runkopuuta jätetään vähintään 10kpl/ha, kun kuollut puu on yli 20 cm läpimitaltaan.
- Kuolleen puun määrää lisätään PEFC-metsissä aktiivisesti tekemällä tekopökkelöitä, mikäli lahopuustoa ei ole ennestään riittävästi.
Vesistöjen suojavyöhykkeet
- Sertifioiduissa metsissä jätetään vesistöille aina suojavyöhykkeet. Suojavyöhykkeillä pidätetään puunkorjuutyömaalta valuvia ravinteita pääsemästä vesistöön ja vähennetään maiseman muutosta.
- Rantametsissä kasvaa yleensä harvinaisempia puulajeja ja suojavyöhykkeille kehittyykin puustoltaan monimuotoisia, ympäristöstä poikkeavia rantametsiä.
- FSC-sertifioidussa metsässä vesistön suojavyöhykkeen leveys riippuu vesistöstä, kun taas PEFC- metsissä jätetään aina vähintään 10 metrin suojavyöhyke.
Sekapuustoisuus
- Sekapuustoisuus parantaa metsikön resilienssiä eli häiriönsietokykyä ja parantaa metsän sopeutumiskykyä ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin.
- Sertifikaatit edellyttävät sekapuustoisuuden suosimista talousmetsissä. PEFC-sertifiointi edellyttää sekapuustoisuuden säilyttämistä ja tiheikköjen jättämistä metsänhoitotoimenpiteiden yhteydessä. FSC-sertifiointi asettaa tavoitteen 10 % lehtipuuosuudelle ja tiheikköjen jättämiselle metsänhoidossa.
- Talousmetsiin jätetyt tiheiköt ovat tärkeitä suojapaikkoja esimerkiksi metsäkanalinnuille.
Arvokkaat luontokohteet
- Sertifiointistandardeissa on listattu omia arvokkaita luontokohteita, joita metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä käsitellään siten, että tärkeät ominaispiirteet säilyvät (PEFC) tai jätetään kokonaan metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle (FSC).
- Arvokkailla luontokohteilla esiintyy usein esimerkiksi uhanalaisia lajeja, ja luontokohteet poikkeavat ympäristöstään yleensä kasvillisuudeltaan tai muilta ominaisuuksiltaan, kuten maaperältään.
- Esimerkiksi lehdot, paahderinteet ja ojittamattomat korvet ovat arvokkaita luontokohteita.
Sertifikaatit ohjaavat metsänhoitoa – päätäntävalta pysyy metsänomistajalla
Sertifioiduissa metsissä toimenpiteitä tehdään sertifioinnin kriteerejä noudattaen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että metsänomistajalla ei enää olisi päätäntävaltaa omaa metsäänsä koskevissa asioissa. Metsänomistajan oma päätäntävalta säilyy puukaupoissa, hakkuutavoissa ja metsänhoitotoimenpiteissä omalla tilallaan.
Sertifioidun metsän hoitaminen ei myöskään vaadi metsänomistajalta enempää tietotaitoa, sillä metsäammattilaiset huomioivat sertifiointien vaatimukset toimenpiteiden toteuttamisessa ja suunnittelussa.
UPM tekee FSC- ja PEFC-sertifikaattiin liittymisen helpoksi
Kaikki, jotka tekevät puukauppaa UPM:n kanssa voivat liittyä maksutta PEFC-sertifikaattiin metsäasiakasvastaavan avustuksella.
UPM:n FSC-ryhmäsertifikaattiin voivat puolestaan liittyä UPM Kasvu -kumppanuusasiakkaat ottamalla yhteyttä oman alueen metsäasiakasvastaavaan tai asiakaspalveluun. FSC-sopimus on maksuton ja se tehdään aina viideksi vuodeksi kerrallaan ja teemme puolestasi kaikki ryhmäsertifioinnin työvaiheet. Metsänomistaja ja metsäluonto saa lukuisia hyötyjä metsän liittämisestä FSC-sertifikaattiin.