”Sertifikaatti tuo metsätalouteen varmuutta. Suuri hyöty näkyy totta kai tilipussissa. Kun puuta myydään, UPM maksaa siitä FSC-lisää.”
”Kun metsänomistaja haluaa hoitaa omaisuuttaan hyvin, vastuullisesti ja pitkäjänteisesti, sertifikaatti on siihen hyvä työkalu”, Kovanen täydentää.
Sertifikaattiin liittyminen oli mutkatonta. Aloituspalaverissa kriteerit käytiin läpi metsäasiakasvastaavan johdolla ja metsäsuunnitelmaa päivitettiin sertifikaatin edellyttämällä tavalla. Suunnitelman päivittämiseen ja erityistoimenpiteiden toteuttamiseen on aikaa kalenterivuosi.
Koska metsäasiakasvastaava tuntee asiakkaansa metsät, hänen on helppo näyttää, miltä osin metsät jo täyttävät sertifikaatin ehtoja. Rantamoijasten kohdalla suuria muutostarpeita ei ollut.
Koska kaikki on sujunut hyvin, perheelle oli selvää, että sertifikaattia jatkettaisiin ensimmäisen
viisivuotiskauden päätteeksi.
Luontoarvot kulkevat metsätalouden rinnalla
Rantamoijanen näyttää erikseen suojeltua metsikköaluetta, jolle ei ole tehty mitään sitten 1950-luvun. Se on haluttu säästää hakkuilta.
Sammaleiden peittämästä kosteasta maasta nousee mehevä metsän tuoksu. Jossain viheltää pyy, ja hetken päästä raakkuu närhi. Mättäiden lomasta löytyy runsas rypäs suppilovahveroita.
Kovanen huomaa sorkanjälkiä ja kuulee tikan koputtelevan puunrunkoa. Vanhoista kuusista riippuu herkänvihreää naavaa.
”Se on merkki hyvästä ilmanlaadusta”, Rantamoijanen sanoo.
Kangasvuoren laelta Rantamoijanen osoittaa maisemassa näkyvää peltokaistaletta. Sinne ollaan perustamassa uutta metsää. Hänen isänsä on jo kyntänyt kuviot kuuselle ja koivulle. Luvassa on isot talkoot ensi kevääksi, ja Kovanen on jo tilannut taimet.
Vastuullinen metsänhoito
”Taimien istutus on puuhaa, joka sopii kaikille. Istuttaessani minulla on hyvää aikaa kuunnella vaikkapa äänikirjaa”, Rantamoijanen sanoo.
Hän osoittaa myös puiden välistä pilkottavaa peltomaata, jonka päällä on vettä. Siihen ei isän mukaan ollut taloudellisesti viisasta perustaa kasvatusmetsää, joten siihen tehtiin kosteikko paikallisen vesienhoitoyhdistyksen kanssa.
”Suuri syy kosteikon perustamiseen oli luonnon monimuotoisuus, sillä ne ovat tärkeitä lintujen pesimiselle ja houkuttelevat myös hyönteisiä. Myös vesien suojelu oli meillä mielessä.”
Rantamoijasen pääperiaate metsänhoidossa on tuntea omat metsänsä.
”Silloin arvot ja merkitykset kirkastuvat ja heijastuvat metsänhoitoon.”
Metsänomistajan arvot ovat selvät.
”Meillä luontoarvot kulkevat aina metsätalouden rinnalla.”
Metsänomistaja arvostaa metsän tuomaa rauhaa
Metsä tuo myös mielenrauhaa. Aina ei tarvitse edes olla metsässä, vaan pelkkä mielikuva voi riittää.
”Stressaantuneena minua rauhoittaa ajatella sitä pitkää aikajännettä, joka metsiin liittyy. Se tuntuu toisenlaiselta kuin arjen nopeampi rytmi. Isäni on kertonut, että jos hänen päässään liikkuu nukkumaan mennessä paljon ajatuksia, hän laittaa silmät kiinni ja katselee mielessään hyvin hoidettua taimikkoa, lempimetsämaisemaansa. Se tyynnyttää ajatukset.”
Metsänomistajan arvot liittyvät myös ylisukupolvisuuteen.
Rantamoijasten suvussa metsäosaaminen on perintöä, joka kantaa sukupolvesta toiseen. Hän muistaa sveitsiläisen kellomerkin sloganin: et koskaan todella omista kelloa vaan huolehdit siitä seuraavaa sukupolvea varten. Metsiin pätee sama periaate.
”Ajattelen, että metsä on nyt minun käytössäni ja pidän siitä huolta tyttäriäni ajatellen. Tutustumme metsiin vähitellen: teemme metsäretkiä laavulle, missä paistamme makkarat ja tikkupullat.”
Mutta nyt on aika lähteä. Rantamoijanen huristelee mönkijällään metsäteitä pitkin taimikkoon, jossa hän perkaa raivaussahallaan muutaman pienen männyntaimen ja pihlajapöheikön, jotta ne eivät veisi elintilaa isommiksi ehtineiltä männyntaimilta.
Rantamoijaselle raivaustyöt ovat mieluisaa puuhaa. Kun hän nostaa kypärän päästään, sen alta paljastuu leveä hymy.
Juttu on julkaistu alun perin Metsän henki -lehden numerossa 4/2024.