Lajisuojelu Suomessa
Lajisuojelua toteutetaan Suomessa usealla eri tasolla. Metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä rauhoitettuja, suojeltuja tai uhanalaisia lajeja huomioidaan laajasti ja monella eri tavalla. Tietyillä lajeilla on suojelustatus lainsäädännön kautta, ja osaa huomioidaan vapaaehtoisesti esimerkiksi metsäsertifioinnin vaatimusten tai metsänhoidon suositusten avulla.
Rauhoitetut, suojellut ja uhanalaiset lajit lainsäädännössä
Rauhoitetut lajit
Luonnonsuojelulaki rauhoittaa kaikki linnut, nisäkkäät, matelijat ja sammakkoeläimet, jotka eivät kuulu riistaeläimiin tai rauhoittamattomiin eläimiin. Yksittäinen kasvilaji tai muu eläinlaji voidaan rauhoittaa erikseen luonnonsuojeluasetuksella, jos sen olemassaolo on vaarassa tai jos suojelu katsotaan tarpeelliseksi muista syistä. Rauhoitettujen lajien tappaminen, kerääminen, pyydystäminen ja häirintä on kiellettyä.
Erityisesti suojeltavat lajit
Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Valtioneuvoston asetuksella uhanalaisiksi säädetyt lajit voidaan säätää erityisesti suojeltaviksi ja niiden esiintymispaikkaa suojella viranomaispäätöksellä.
Uhanalaiset lajit
Uhanalaisella lajilla tarkoitetaan yleisesti lajia, jonka luontainen säilyminen on vaarantunut ja se on kansainvälisin kriteerein tehdyssä uhanalaisuusarvioinnissa määritelty uhanalaiseksi.
Viimeisimmän uhanalaisuusarvioinnin mukaan Suomessa on 833 uhanalaista metsälajia, joista lähes puolet elää lehtometsissä. Toinen merkittävä ryhmä on palolajit, joiden esiintyminen on vähentynyt metsäpalotorjunnan vuoksi. Monet uhanalaiset lajit hyötyvät esimerkiksi järeiden elävien säästöpuiden, vähälukuisempien lehtipuiden ja lahopuuston säästämisestä. Muita luonnonhoitokeinoja, jotka hyödyttävät harvinaistunutta lajistoa, ovat esimerkiksi kulotukset, lehtipuuosuuden lisääminen ja vesistöjen suojavyöhykkeet metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Näitä luonnonhoitokeinoja edistetään esimerkiksi metsäsertifioinnin kautta.
Suojellut ja uhanalaiset lajit metsäsertifioinnissa
Metsäsertifikaattien taustalla on kestävän metsätalouden edistäminen, sen osoittaminen ja metsän elinvoiman säilyttäminen. Metsäsertifioinnin perustana on, että voimassa olevaa lainsäädäntöä lajisuojelun osalta noudatetaan. Lisäksi PEFC/02-21-17-sertifiointi edellyttää uhanalaisten lajien turvaamista “Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallin” mukaisesti. Toimintamalli on valmisteltu yhteistyössä metsä- ja ympäristöalan toimijoiden kanssa, ja sitä päivitetään osana Tapion Metsänhoidon suosituksia. FSC®-metsäsertifiointi (FSC C-109750) edellyttää tunnistamaan mahdolliset vaikutukset uhanalaisten metsälajien elinolosuhteiden säilymiseen ja niiden turvaamiseen metsänkäsittelyn yhteydessä.
Paikkatieto toiminnan pohjana
Uhanalaisten lajien turvaaminen lähtee siitä, että viranomaisilla, metsäammattilaisilla ja metsänomistajilla on riittävät ja yhtenäiset paikkatiedot uhanalaisten lajien esiintymisestä koko maassa. Kun asianosaisilla on saatavilla paikkatiedot lajien esiintymisestä, metsänhoito- ja hakkuukohteella voidaan selvittää ja suunnitella ennalta uhanalaisten lajien huomioiminen.
Lakisääteisesti suojeltujen lajien huomioimisesta metsänkäsittelyssä ohjeistavat Ely-keskukset, joille Metsäkeskus välittää tiedon näiden lajien läheisyyteen kohdistuvista metsänkäyttöilmoituksista. Lakisääteisesti suojeltujen lajien esiintymät turvataan kysymällä aina esiintymien turvaamiseen ohjeita Ely-keskukselta.
Yhteisesti sovitussa “Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallissa” annetaan ohjeita, miten muita uhanalaisten lajien esiintymiä voidaan turvata. Metsätalouden toimenpiteillä on vaikutus monen uhanalaisen lajin menestymiseen, ja esiintymien rajaamisella sekä toimenpiteiden ajoittamisella tai kohdentamisella voidaan vähentää vaikutuksia.
Metsänomistajalle muiden kuin lakisääteisesti suojeltujen lajien turvaaminen on vapaaehtoista. UPM:n metsäammattilaiset käyvät metsänomistajan kanssa lävitse hakkuu- ja hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa tiedossa olevien suojeltavien ja uhanalaisten lajien esiintymien turvaamisen keinot ja tilanteeseen sopivat metsänkäsittelyvaihtoehdot.
Lajien esiintymät yhdessä paikassa
Laji.fi-palveluun on koottu tietoa lajien esiintymisestä useammasta lähteestä. Palvelusta on mahdollista tarkastaa esimerkiksi oman metsätilan lajihavainnot. Laji.fi-palvelussa on sekä ammattilaisten että harrastajien kokoamaa lajitietoa kaikista Suomessa esiintyvistä lajeista.
Käytännön turvaamisratkaisut vaihtelevat eri lajien kohdalla. Jotkut uhanalaiset lajit tarvitsevat esiintyäkseen aktiivista hoitoa, esimerkiksi paahde- ja palolajit, jotka voivat kärsiä paahderinteiden umpeenkasvusta ja metsäpalojen tai kulotusten vähyydestä. Monet lehtolajit kärsivät kuusettumisesta ja valon puutteesta rehevillä kasvupaikoilla. Osa lajeista taas vaatii sulkeutunutta ja kosteaa pienilmastoa, jota esimerkiksi suot tai purojen varret luontaisesti tarjoavat.