Kuka olet?
Morjens! Mie olen Aleksi ja tulen Kempeleestä. Asun nykyisin Rovaniemellä.
Miten päädyit metsäasiakasvastaavaksi?
Olen pienestä pitäen tuntenut vetovoimaa luontoon ja metsään. Asiaa selviteltyäni sain paljon vahvistusta siihen, että metsäala olisi turvallinen, haastava ja juuri minua kuvaava ala. Lukion jälkeen pääsinkin opiskelemaan metsätalousinsinööriksi Lapin ammattikorkeakouluun.
Koulupäiväni kuluivat pitkälti maastossa ja joka päivä opin jotain uutta. Harjoitteluissa pääsin auttamaan metsänomistajia ja paneutumaan syvemmälle metsäalan maailmaan. Valmistumiseni jälkeen aloin hakea työpaikkaa ja erinäisten tapahtumien jälkeen tässä sitä nyt istutaan UPM:llä metsäasiakasvastaavana. En olisi parempaa aloitusta voinut toivoa omalle kohdalleni – tämä on nuorelle miehelle todellinen jackpot! Toimialuettani ovat Ranua ja Rovaniemi.
Mitä metsä sinulle merkitsee?
Metsä on minulle kuin toinen koti. Pikkupoikana erilaiset leikit tovereiden kanssa ja harrastukseni painottuivat luontoon. Eihän sitä nuorena ymmärtänyt sen suuremmin luonnosta ja sen kokonaisuudesta. Tärkeintä oli vain, että pääsi pois kaupungin melskeestä ja liikkumaan vapaasti. Nykyisin metsissä minua kiehtoo niiden erilaiset ominaisuudet ja käyttömahdollisuudet. Ei ole olemassa kahta täysin samanlaista metsää ja jokaisella niistä on oma tarina kerrottavana. Pidän tärkeänä, että jokainen voi löytää kaipaamansa metsästä paikkakunnasta riippumatta.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Tyypillinen työpäiväni kuluu metsänomistajia auttaessa ja neuvoessa. Ostan myös puuta ja myyn metsänhoitopalveluita asiakkaille. Pyrin aina metsänomistajien kanssa vuorovaikutukseen kasvotusten. Yhteisillä tapaamisilla voimme suunnitella metsän käyttöä ja saan samalla hyvän käsityksen metsänomistajan arvoista ja intresseistä, joiden pohjalta suunnittelen metsänhoitotöitä ja annan neuvoja.
Onko sinulla itselläsi metsää?
Vielä en ole näille markkinoille henkilökohtaisesti kerennyt.
Mikä on mottosi?
Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen tilanteesta riippumatta.
Mikä on paras muisto metsästä?
Se kun ajelin 7-vuotiaana sukulaispojan David Brown -traktorilla pöllejä pois metsästä ilman paitaa ja tein ne vielä klapeiksi halkomakoneella. Siinä vaiheessa sitä tunsi itsensä mieheksi ja kuvitteli että tältä se tuntuu olla ”iso poka”, mistä oli aina unelmoinut.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Vapaa-aikani kuluu pitkälti rokin ja kitaran soiton parissa. Liikunnasta huolehdin tällä hetkellä kuntosalilla. Talvella tulee ajettua mahdollisuuksien mukaan moottorikelkalla ja pilkittyä, kun taas kesällä aika kuluu lohenpyynnissä Simojoella. Olen siis intohimoinen kalastaja 80-luvun rock´n’ rollilla maustettuna.
Mitä vinkkejä antaisit metsänhoitoon?
Tieto oman metsän tilasta ja sen tarpeista on tärkeää. Ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa metsää. On tärkeää, että metsänomistaja pyrkii vaalimaan omia arvojaan metsissään. Meillä on metsäasiakasvastaavia ympäri Suomea, joilta saa apua tilanteeseen kuin tilanteeseen.