Miten FSC®-sertifiointi näkyy hakkuukohteella?

Miten tunnistat vastuullisesti hoidetun metsän? Suomen FSC-standardiin liittyy vaatimuksia, jotka auttavat metsän vastuullisessa hoitamisessa. Hakkuukohteella kannattaa kiinnittää huomiota näihin seitsemään asiaan, joista voi tunnistaa FSC-standardin mukaisesti hoidetun metsän.

Suomen FSC-standardiin liittyy vaatimuksia, jotka takaavat, että metsää hoidetaan vastuullisesti. Niistä voit tunnistaa FSC-sertifioidun metsän. Kun liikut metsässä, kiinnitä huomiota näihin seitsemään asiaan.

1. Säästöpuut

Tarkkaile säästöpuita. FSC-standardin mukaisesti uudistushakkuissa tulee jättää 10 tai 20 kappaletta säästöpuita jokaista hehtaaria kohden riippuen puiden rinnankorkeusläpimitasta.

Rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 20 cm (Etelä-Suomi) tai 15 cm (Pohjois-Suomi) puita tulisi olla hehtaarilla 10 kappaletta. Hehtaarille pitää jättää lisäksi 10 säästöpuuta, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 10 cm. Mikäli ainakin 5 kappaletta säästöpuista ovat järeitä (30 cm Etelä-Suomessa, 25 cm Pohjois-Suomessa), ei edellä mainittua 10 kpl 10 cm säästöpuuta tarvitse jättää.

Säästöpuiksi valitaan ensisijaisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita, kuten haapoja, leppiä, pihlajia tai kolopuita. Säästöpuut jätetään metsään pysyvästi.

Lisäksi FSC-standardissa on määritelty luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaat aina säästettävät puut, jotka täytyy säästää kaikissa metsätalouden toimenpiteissä. Aina säästettäviä puita ovat esimerkiksi isot haavat, joiden rinnankorkeusläpimitta on yli 40 senttimetriä, jalot lehtipuut, rinnankorkeusläpimitaltaan yli 10 cm tervalepät ja raidat sekä petolintujen pesäpuut. 

Mikäli hakkuukohteella on arvokkaita elinympäristöjä tai vesistöjen suojavyöhykkeitä, on säästöpuut hyvä keskittää niiden välittömään läheisyyteen.  

Huomioi, että säästöpuita ei välttämättä löydy joka aukolta, sillä useamman samanaikaisesti käsiteltävän metsätalouskuvion säästöpuut on mahdollista keskittää yhdeksi isoksi säästöpuuryhmäksi. 

2. Lahopuut

Monet metsien uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia lahopuusta. Lajit käyttävät lahopuuta esimerkiksi elinympäristönään, ravintonaan tai pesäpaikkanaan. Tuoreimpien uhanalaisuusarviointien mukaan lahopuun väheneminen on yksi merkittävimmistä metsälajien uhanalaisuutta aiheuttavista tekijöistä. FSC-metsissä lahopuulla tarkoitetaan kuollutta puuta, ei lahovikaista mutta vielä elävää puuta.

Suomen FSC-standardi edellyttää säästämään hakkuissa ja metsänhoitotoimenpiteissä läpimitaltaan yli 10 cm lahopuun. Lahopuita ei saa lähtökohtaisesti siirtää tai vahingoittaa, mutta metsätuhojen esiintyessä noudatetaan lakia metsätuhojen torjunnasta, mikä voi edellyttää tuhopuiden poistoa.  

FSC-standardin mukaan tietyt kriteerit täyttävät runsaslahopuustoiset kohteet jätetään kokonaan toimenpiteiden ulkopuolelle, ja näille rajataan suojavyöhyke. Poikkeuksena sellaiset kohteet, joissa yli 80 % lahopuusta on kertaluontoisen häiriön seurauksena syntynyttä tuoretta lahopuuta (kuori vielä kiinni), eikä kohde ole täyttänyt säästökohteen kriteereitä jo ennen kyseistä häiriötä.  

3. Vesistöjen suojavyöhykkeet

Yksi helpoimmista seikoista tunnistaa FSC-sertifioitu metsä ovat vesistöjen ja pienvesien ympärille jätetyt puustoiset suojavyöhykkeet. Suojavyöhykkeitä on FSC:ssä kahdenlaisia: käsittelemättömiä sekä peitteisenä käsiteltäviä.  

Joillakin kohteilla on ainoastaan käsittelemätön suojavyöhyke ja joillakin käsittelemätön sekä peitteinen suojavyöhyke. FSC-metsissä vesistöjen käsittelemättömät suojavyöhykkeet jätetään kokonaan käytön ulkopuolelle, kun taas peitteisillä suojavyöhykkeillä voidaan poistaa joitakin puita. Raivausta tai maanmuokkausta ei kuitenkaan tehdä peitteisilläkään vyöhykkeillä.  

Vesistöjen ympärille jätetyillä suojavyöhykkeillä pyritään estämään vesistöihin mahdollisesti kohdistuvat ravinnehuuhtoumat ja luomaan suojaa eliölajeille, jotka käyttävät rantoja ja vesistöjä elinympäristönään. FSC-standardissa on määritetty vesistön suojavyöhykkeiden leveydet. Ne vaihtelevat vesistön tyypin mukaan. 

Suojavyöhykkeiden leveydet ovat:

  • Lammet ja järvet: 10 metriä käsittelemätön vyöhyke + 3 metriä peitteisenä käsiteltävä vyöhyke
  • Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset purot, joet ja lähteet: 20 metriä käsittelemätön + 10 metriä peitteisenä käsiteltävä vyöhyke
  • Meret: 15 m käsittelemätön vyöhyke + 10 metriä peitteisenä käsiteltävä vyöhyke

4. Aina säästettävät kohteet

Arvokkaat elinympäristöt jätetään FSC-metsissä käytön ulkopuolelle. Arvokkaat elinympäristöt ovat yleensä ympäristöstään selvästi erottuvia ja luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Arvokkaat elinympäristöt rajataan hakkuiden ulkopuolelle jo ennen toimenpiteen aloittamista. Tällaisia aina säästettäviä kohteita ovat esimerkiksi: 

  • Metsälain 10 §:n erityisen tärkeät elinympäristöt, kuten luonnontilaiset puroelinympäristöt
  • Luonnonsuojelulain perusteella suojellut luontotyypit, kuten tervaleppäkorvet
  • Erikseen FSC-standardissa määritetyt luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat aina säästettävät kohteet, esimerkiksi luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset suot ja runsaslahopuustoiset metsät

5. Harvennushakkuut

Kiinnitä huomiota lehtipuihin. Harvennushakkuu- ja taimikonhoitokohteilla selvin merkki FSC-sertifioinnista on lehtipuiden osuus. FSC-sertifiointi metsässä tarkoittaa, että hakkuut ja hoitotyöt toteutetaan siten, että vähintään 10 prosenttia puuston runkoluvusta on lehtipuita. Lehtipuut ovat tärkeä elinympäristön ja ravinnon lähde useille metsälajeille, ja lehtipuiden olemassaolon turvaaminen edistää luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä.

Säästettävät lehtipuut voivat olla niin taloudellisesti arvokkaita rauduskoivuja kuin luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita lehtipuita, kuten haapoja tai harmaaleppiä.

Jos lehtipuita on jo ennen toimenpidettä alle 10 prosenttia runkoluvusta, silloin ne säilytetään niiltä osin, kun ne eivät häiritse ensisijaisesti kasvatettavan puulajin kasvatusta. 

6. Riistanhoito

Riistanhoito otetaan korostetusti huomioon FSC-sertifioiduissa metsissä. Riistalle tärkeitä suojapaikkoja eli suojatiheikköjä säästetään esimerkiksi kosteikkoihin ja soistuneisiin painanteisiin. Tällaiset kohteet ovat myös taloudellisesti ajateltuna hyviä paikkoja suojatiheiköille, sillä puut kasvavat niillä yleensä huonosti.

Suojatiheikköjen lisäksi kaikissa toimenpiteissä pyritään säästämään riistalle arvokkaita puita kuten katajia, haapoja, leppiä, pihlajia ja raitoja. Tiedossa olevilla metson soidinpaikoilla metsän peitteisyyttä ja puuston kokovaihtelua ylläpidetään ja hakkuut toteutetaan pienaukkoina tai pienialaisina kapeina avohakkuina. 

7. Ulkoilureitit

Tarkkaile polkuja ja merkittyjä ulkoilureittejä. FSC-standardien mukaisesti toteutetuissa hakkuissa ne säilytetään kulkukelpoisina. Polkujen ja merkittyjen ulkoilureittien käyttö tulee olla mahdollista myös hakkuiden ja metsänhoitotoimenpiteiden jälkeen. 

Huolehdimme FSC-standardien noudattamisesta

Tarvitsetko apua FSC-leimikon suunnittelussa? Me autamme mielellämme. Meillä on pitkä kokemus FSC-standardien mukaisesta metsänhoidosta. FSC-ryhmäsertifikaattiimme (FSC®-C109750) liittymällä asiantuntijamme ovat apunasi suunnittelemassa metsäsi hoidon ja hakkuiden toteutumisen FSC-standardien mukaisesti.
 
Ota yhteyttä alueesi metsäasiakasvastaavaan. Autamme sinua kaikissa FSC-sertifiointiin liittyvissä kysymyksissä. 

 

Lue, mitä UPM FSC® -ryhmäsertifiointi sisältää

FSC®-ryhmäsertifiointi
KOKOELMA

FSC®-ryhmäsertifiointi

Lue lisää
Leimoja ja mielikuvia
Blogi | 3 min

Leimoja ja mielikuvia

Lue lisää
FSC®-metsäsuunnitelma
Artikkeli

FSC®-metsäsuunnitelma

Lue lisää
Usein kysyttyjä kysymyksiä FSC®-ryhmäsertifioinnista
Artikkeli | 2 min

Usein kysyttyjä kysymyksiä FSC®-ryhmäsertifioinnista

Lue lisää