Metsäasiakasvastaava Ville Sorsa heijastaa seinälle kartan. Siinä näkyy kappale Anna-Liisa Heinsalmen, 74, omistamaa metsää. Sorsa on valinnut UPM Metsän verkkopalvelusta alueen, jolle suunnitellaan taimikonhoitoa.
”Verkkopalvelusta näet menoarvion ja vuoden, jolle toimenpide on ajateltu. Ovatko nämä kuviot sinulle ihan selvät?” Sorsa kysyy.
”Juu. Minä tunnen nämä alueet”, Anna-Liisa Heinsalmi sanoo.
Hän on tullut UPM Metsän Helsingin-metsäpalvelutoimistolle käymään läpi metsilleen tehtyä vuosisuunnitelmaa. Se on UPM Metsän kumppanuusasiakkaille tarjottava palvelu, jossa ammattilaiset esittelevät ehdotuksensa tulevista hoito- ja hakkuutoimenpiteistä.
Heinsalmi ja Sorsa ovat käyneet tapaamisessa läpi ajankohtaiset metsänhoitotyöt. Lähitulevaisuudessa luvassa on ainakin harvennusta ja taimikonhoitoa. Sorsa esittelee Heinsalmelle verkkopalvelua, jonka kautta vuosisuunnitelmaa pystyy katselemaan helposti myös itse.
Etäyhteyden päässä on metsäasiakasvastaava Jouni Tuohimäki, joka työskentelee Pohjanmaalla Soinin metsäpalvelutoimistolla, lähellä Heinsalmen omistamia metsiä. Hän on vieraillut niissä hiljattain.
”Anna-Liisa on hoitanut asioita hyvin, joten metsässä on hyvä tilanne. Toimenpiteitä tehdään ja metsää hoidetaan. Se on iso plussa”, Tuohimäki sanoo.
Heinsalmen metsät sijaitsevat Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla. Vanha sukutila päätyi Heinsalmelle ja hänen sisaruksilleen 27 vuotta sitten vanhempien perintönä. Isä vietti metsässä paljon aikaa, ja hän oli kova tekemään metsätöitä itse. Kun hänellä ei ollut enää voimassa olevaa ajokorttia, hän kulki metsään suksilla tai traktorilla.
”Kerran talvella isä halusi lähteä näyttämään paikkaa, jossa oli tehty puukauppaa. Menimme suksilla, ja isä kaatui isoon ojaan suksineen. Siinä olikin vähän työtä saada pappa ylös”, Heinsalmi naurahtaa.
Hänelle metsän omistaminen ei ole ollut stressin aihe vaan mukava asia. Hän meni heti perinnön saatuaan metsäkurssille, jotta oppisi metsänhoidosta enemmän ja pysyisi kärryillä omistuksistaan.
”Haluan olla aktiivinen metsänomistaja, vaikka en pysty tekemään metsässä mitään. Seuraan keskustelua, luen metsälehdet kannesta kanteen ja opiskelen itsekseni metsänhoitoa. Haluan ymmärtää asioita.”
Heinsalmen metsille on tehty jo aiemmin perinteinen metsäsuunnitelma, mutta vuosisuunnitelmaan ja verkkopalveluihin hän tutustuu nyt ensimmäistä kertaa. Hän arvostaa sitä, että ammattilaiset esittävät näkemyksiään metsän tulevaisuudesta.
”Suunnitelmat ovat minulle ehdottomia ihan kaikessa metsänhoidossa.”
Perinteinen metsäsuunnitelma tehdään yleensä kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Sitä tehtäessä metsäasiakasvastaava käy usein maastossa esimerkiksi mittaamassa puiden pituuksia ja paksuuksia. Vuosisuunnitelmaa tehdessä metsistä ja metsänomistajan toiveista on jo tietoa.
Vuosisuunnitelma on kumppanuusasiakkaille maksuton palvelu. Ehdotus tulevista toimenpiteistä tehdään kerran vuodessa. Vuosisuunnitelma auttaa hahmottamaan, mikä on metsänhoidossa juuri nyt oleellista. Kymmenvuotiskaudelle tehtävät suunnitelmat voivat tuntua kaukaisilta.
”Vuosisuunnitelma tiivistää yhteistyötä ja helpottaa metsäasioiden hoitoa. Metsänomistaja tietää, mitä hoito- ja hakkuutöitä metsässä pitäisi lähitulevaisuudessa tehdä”, Tuohimäki sanoo.
Työt kasaantuvat helposti, jos metsää on paljon ja harvennuksia ja hoitotöitä jää tekemättä.
”Jos metsä jää hoitamatta, sen tuotto kärsii huomattavasti ja pian on iso rysä töitä kerralla hoidettavana. On järkevämpää hoitaa asioita vuosittain.”
Anna-Liisa Heinsalmi käy metsissään pari kolme kertaa vuodessa. Hän yöpyy silloin vanhalla kotitilallaan Suokonmäellä. Se on Etelä-Pohjanmaan korkeimpia paikkoja. Viereisessä näkötornissa käy usein turisteja ihailemassa maisemia.
Heinsalmen mielestä metsän omistamisessa parasta on mahdollisuus osallistua metsien hoitamiseen ammattilaisten kanssa.
”Omistaminen luo myös turvallisuutta. Metsä on tällä hetkellä taloudellisesti aika varma sijoitus. Se kasvaa koko ajan eikä heilu, kuten muut sijoitukset.”
Vaikeinta metsänomistamisessa on Heinsalmelle pitkä välimatka. Hän asuu Helsingissä eikä pääse käymään tilallaan niin usein kuin haluaisi.
Hän ei ole ongelmineen yksin. Metsäasiakasvastaava Ville Sorsan mukaan noin kymmenen prosenttia Suomen metsänomistajista asuu pääkaupunkiseudulla.
Heinsalmi ryhtyi UPM:n asiakkaaksi noin kuusi vuotta sitten. Hän oli käynyt UPM:n koulutustilaisuuksissa, ja ne olivat tehneet häneen vaikutuksen. Aiemmin metsistä huolehti paikallinen metsänhoitoyhdistys.
”Koen, että UPM on turvallinen ja luotettava kumppani. He ottavat aktiivisesti yhteyttä. Pohjanmaalla on oma metsäasiakasvastaava, joka voi mennä katsastamaan metsääni esimerkiksi silloin, kun neuvottelemme metsän hoidosta tai puukaupoista.”
Heinsalmi pitää verkkopalveluita hyvänä lisänä UPM Metsän palveluihin, vaikka ne vaativatkin hieman opettelua papereiden plaraamiseen tottuneelle. Verkossa voi tarkastella esimerkiksi vuosisuunnitelmaa, puukauppasopimuksia, oman puuston ikää ja tulevien töiden kustannusarvioita.
Heinsalmi toivoo, ettei digitaalisuus syrjäytä kasvokkaisia tapaamisia ja sitä, että paikallinen metsäasiakasvastaava voi käydä tutkimassa tilannetta paikan päällä. Jouni Tuohimäen mukaan pelko on turha.
”Olen luvannut asiakkaille, että tapaamme edelleen kasvotusten ja käymme yhdessä metsässä. Jotkut haluavat tietysti toimia pelkästään verkossa.”
Heinsalmen juuret ovat syvällä sukutilan metsissä. Hän on viettänyt niissä lapsesta asti paljon aikaa: marjastanut, rakentanut majoja ja ollut mukana kuusien istutuksessa.
Alakouluikäisenä Heinsalmi teki parhaan ystävänsä kanssa metsään viltistä ja matosta juhannusmajan, jossa oli tarkoitus nukkua koko yö.
”Yöllä kuulimme ääniä, aloimme pelätä ja lähdimme pois. Vähän vanhempina kiersimme usein kuusikkoa ja juttelimme omiamme.”
Metsätilan tulevaisuus on vielä avoinna. Heinsalmi tietää, että sukupolvenvaihdos tai tilan myyminen on lähivuosina väistämättä edessä.
Hänen poikansa eivät ole toistaiseksi olleet kiinnostuneita metsätilan jatkamisesta. Keskusteluja on kyllä käyty.
”Minä olen lapsesta asti ollut ihan metsäläinen. Suhteeni metsään on ihan erilainen kuin kaupungissa syntyneillä lapsillani ja lapsenlapsillani.”
Heinsalmi uskoo tarvitsevansa tulevaisuuden puntarointiin paljon UPM Metsän apua.
”On ihana tunne, että minulla on oma metsäpalsta. En missään nimessä haluaisi luopua siitä.”
Artikkeli on julkaistu Metsän henki 4/2020 -lehdessä, jonka voit lukea lehden Issuu-palvelusta.