Taimitarhan muovihuoneessa siementen itämiseen ja taimien kasvuun vaikuttavien tekijöiden tarkalla hallinnalla ja tuhotorjunnalla saadaan suurimmasta osasta kylvettyjä siemeniä kasvatettua myyntikelpoisia taimia. Metsäkylvössä siementen itämisolosuhteisiin voidaan sen sijaan vaikuttaa lähinnä vain maanmuokkauksella ja kylvön ajoituksella. Ajoituksessa joudutaan keväällä tasapainoilemaan ilman lämpenemisen, maan asteittaisen kuivumisen ja jäljelle jäävän kasvukauden pituuden kanssa. Siementen itämisen lisäksi kylvöajankohdalla on kauaskantoisia vaikutuksia kylvötaimien kasvuun.
Hyvä alku kantaa pitkälle
Hyvissä olosuhteissa siemen itää ja juurtuu kylvöalalla muutamassa viikossa. Siemenkuoresta esiin tulevat sirkkaneulaset alkavat yhteyttää, jolloin taimesta tulee omavarainen. Sirkkaneulasten yhteyttämän ravinnon turvin taimi voi kasvattaa kylvökesänä runsaasti varhaisneulasia, joiden tehokas yhteyttäminen puolestaan edesauttaa uuden neulasiston kehitystä ja taimen kasvua kylvövuotta seuraavana kesänä. Sen sijaan kuivuus, kylmyys tai valon puute haittaavat sirkkaneulasten toimintaa ja voivat aiheuttaa niiden ennenaikaisen lakastumisen, yleensä kohtalokkaine seurauksineen.
Etelä- ja Keski-Suomessa paras kylvöajankohta on toukokuun puolivälin paikkeilla, kun maa on jo ehtinyt hieman lämmetä, mutta on vielä riittävän kosteaa talven jäljiltä. Kesäkuun lopulla, kun lämpötila olisi jo suotuisa nopealle itämiselle, alkaa kuivuus usein muodostua itämistä rajoittavaksi tekijäksi. Juhannuksen jälkeen kylvetyt siemenet saattavatkin itää vasta elokuussa, mikäli säästyvät siihen asti siemensyöjiltä. Näillä taimilla kasvukausi jää auttamatta liian lyhyeksi.
Syyskylvössä tavoitteena on säilöä siemenet elävinä talven yli lumen alla, jotta ne itäisivät vasta keväällä säiden lämmettyä. Etelä- ja Keski-Suomessa menetelmä on kuitenkin epävarma lämpimien syksyjen ja vähälumisten talvien takia. Suurin riski syyskylvössä on siementen liiallinen kostuminen ja siitä aiheutuva itäminen syksyllä tai jäätyminen talvella. Myös pikkunisäkkäät verottavat maahan varastoituja siemeniä syksyn ja talven aikana.
…mutta ei viljavilla mailla
Kylvöajankohdan lisäksi keskeinen kylvötulokseen vaikuttava tekijä on kohdevalinta. Laajat maastokokeet ja -inventoinnit ovat osoittaneet, että hyvään kylvötulokseen päästään vain kohtalaisen karuilla mailla. Sopivia kylvökohteita ovat kuivahkon ja kuivan kankaan keskikarkeat ja karkeat (sora, hiekka, karkea hieta) lajittuneet maat. Nämä tunnistaa yleensä puolukka – kanerva – variksenmarja – jäkäläkasvillisuudesta.
