Metsien monikäytön malliesimerkki
Kalle Rimpilä kasvattaa metsää, viljelee maata, tukee riistanhoitoa ja ylläpitää vuokramökkejä Jämsän Kankarisveden äärellä.
Keski-Suomen kesä on kukkeimmillaan, kun ajamme ohi metsämaiseman, peltojen ja kimmeltävien vesistöjen. Täällä sijaitsevat ja vahvasti vaikuttavat Jämsän Jokilaakson paperitehtaat Jämsänkoski ja Kaipola. Tehtaat työllistävät yhteensä noin 850 henkilöä plus tietysti kesätyöntekijät vielä siihen päälle.
Tehtaista kymmenisen kilometriä pohjoiseen sijaitsevaa Hopsun kylää halkoo Rimpiläntie, joka kaartaa suoraan metsänomistaja Kalle Rimpilän pihaan. Vastassa on korea kanalauma ja pari komeaa kukkoa. Pian vieraita tervehtii jo isännän lisäksi kolme tomeraa poikaa: Jonathan 12, Arttu 10 ja Mauri 9 vuotta. Päältä ajettavaa ruohonleikkuria säädetään ja starttaillaan. Kun puhutaan, että kohta lähdetään metsään käymään, kaivaa Mauri lapsille tarkoitetun juniormotocrossmopon tallista esiin.
”Hyvä vain, että viihtyvät pihalla sen sijaan, että istuvat sisällä ruudun ääressä pelaamassa”, isä Rimpilä toteaa.
Näyttäisi, että totisesti viihtyvät. Yhdellä vilkaisulla pihapiirissä näkyy mopo, trampoliini, teltta, kaneja, kanoja, kissa, koira…
Maanviljelyn, metsänkasvatuksen ja mökkivuokrauksen ohella Rimpilä tukee mielellään paikallisia metsästäjiä. Rimpilän tila on malliesimerkki metsien monikäytöstä. Monikäytöllä tarkoitetaan metsien hyödyntämistä samanaikaisesti moneen eri tarkoitukseen. Suomen metsälainsäädäntökin perustuu kestävän metsätalouden periaatteelle, jossa huomioidaan ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.
Metsänomistaja Rimpilä tosin kritisoi yleistä säätelyä:
”En tykkää siitä, että ylhäältä päin määrätään metsänkäyttöä. Sellainen sanelu tuntuu ikävältä, kun minulle metsänomistajana on kuitenkin aivan selvää, että yhdistän metsissäni monimuotoisuuden vaalimisen, puuntuotannon ja virkistyskäytön.”
Metsäsuunnitelmaa mukaillen
Kun kesälomalaisten keidas on katsastettu, pihaan kaartaa UPM:n metsäasiakasvastaava. Harri Salmensuo on siirtynyt pari vuotta sitten Etelä-Savosta Keski-Suomeen metsäasiakasvastaavaksi ja hoitanut siitä saakka Rimpilän tilan metsäasioita. Yhdessä päätetään lähteä katsastamaan pari metsäkohdetta ja samalla reissulla käväistään Rimpilän lomamökeillä varmistamassa, että lomavierailla on kaikki hyvin.
Muutaman tienmutkan päässä pysähdytään vanhan metsän äärelle.
”Nyt ollaan sellaisessa metsässä, joka on normaalissa metsänhoidossa määritelty päätehakkuukypsäksi. Hakkuun jälkeen uudistamisketju alkaisi jälleen alusta ja jo kymmenen vuoden kuluttua tässä kasvaisi kaunis taimikko”, Salmensuo kuvailee.
”Onhan tässäkin vielä jonkinlainen suvikainen. Ei taida olla ihan virallinen termi vuosikasvulle, mutta kasvua on vielä ihan selvästi. Ainakin tässä tien vieressä, jossa puut saavat hyvin valoa”, Rimpilä hymyilee. Kyseinen metsä on 18 vuotta sitten harvennettu ja sen jälkeen puiden on annettu rauhassa järeytyä.
”Maatilan pyörittäminen pitää sen verran kiireisenä, että lähinnä hoitotöitä kerkeän itse näissä metsissä tekemään. Hakkuut olen pitkälti ulkoistanut. Pyrin etenemään metsänhoidossa johdonmukaisesti metsätaloussuunnitelmaa myötäillen. Hakkuidenkin osalta noudatan suunnitelmaa, mutta toki aina markkinatilannetta tunnustellen”, Rimpilä kertoo. Salmensuo jatkaa:
”Metsäsuunnitelmassakaan ei määritellä asioita ihan vuoden päälle, vaan aina pitää vähän tilanteen mukaan toimia. Kallen kaltaiset asiakkaat ovat aktiivisia ja ehdottavat toimenpiteitä itse. Parasta on juuri tällainen yhteistyö: käydään aktiivista dialogia ja mietitään yhdessä, että mitä tehdään missäkin vaiheessa”, Salmensuo kuvailee ja korostaa, että viimeinen sana on aina metsänomistajalla.
”Esimerkiksi tämä metsä on sellainen, että minä ehdotin jo viime vuonna hakkuuta, mutta Kalle sanoi, että ei vielä. Meille metsänomistajan sana on laki.”
Metsänhoitotöitä omaan tahtiin
Toinen pysähdys tehdään metsätien varrella sijaitsevalla raivauskohteella. Siellä Rimpilä on vastikään käynyt raivaamassa kasvutilaa parikymmenvuotiselle taimikolle.
”Raivausta teen mielelläni itse, mutta ostan sitä palvelunakin. Tämän kokoisella tilalla raivausta on niin paljon, ettei sitä ehdi itse kaikkea tekemään.”
”Suurin osa asiakkaista tekee kuten Kalle eli ostaa osan hoitotöistä ja tekee itse osan. Asiakkainani on paljon eläkeläisiä, jotka tykkäävät tehdä itse metsänhoitoa omissa metsissään. Usein suosittelenkin, että hoida sinä helpot kohdat, tien varret esimerkiksi, ja me UPM:n voimin teemme ne kaikki hankalammat paikat. Tai sitten niin, että metsänomistaja ahkeroi itse niin pitkälle kuin jaksaa tai haluaa, ja me teemme loput”, Salmensuo sanoo.
Viimeinen pysähdyspaikka on Kankarisveden rannalla, kuvankauniissa järvimaisemassa. Loivasti rantaan laskeutuvalla mäntykankaalla sijaitsevat Rimpilän lomamökit, joita metsänomistajaperhe vuokraa halukkaille. Enimmäkseen mökkivieraat tulevat kehäkolmosen sisäpuolelta sekä Turun ja Tampereen seuduilta.
Kaikki puu käy kaupaksi
Mökeiltä palataan takaisin kotipihaan ja keitetään kahvit. Tuvan pöydän ääressä pohditaan vielä hetki metsänomistajan ja UPM:n välistä yhteistyötä.
”Kalle on meille aivan erinomainen asiakas. Metsät on FSC®-sertifioitu (FSC®-C109750) ja puukauppaa päästään -tekemään säännöllisesti. Puukaupassa saa aina etua siitä, että pystyy tarjoamaan FSC-sertifioitua puuta. FSC:tä oli Rimpilän tilalle aikanaan helppo ehdottaa, kun metsillä on jo valmiiksi muuta käyttöä, mökkejä muun muassa”, Salmensuo sanoo.
”Juu, päädyin sertifioimaan kaikki metsäni FSC:n mukaan, kun ei se millään muotoa vaatinut minulta erityistoimenpiteitä. Muutenkin yhteistyö UPM:n kanssa on tehty meille metsänomistajille hyvin helpoksi. Isoja tukkeja on kyllä helppo myydä kelle tahansa, mutta arvostan sitä, että teiltä saa tukea ja apua kaikkeen muuhunkin, kuten esimerkiksi heikompilaatuisen puun myyntiin. Hintahan saisi aina olla korkeampi, mutta palvelu on erinomaista ja työn laatu moitteetonta”, Rimpilä kiittelee ja lähettää samaan hengenvetoon terveisiä yleisemmällä tasolla:
”Toivoisin etteivät suomalaiset suhtautuisi niin kovin kriittisesti metsätalouteen. Aktiivisena metsänomistajana minulla on kovin erilainen kuva metsätaloudesta, kuin mikä esimerkiksi julkisessa keskustelussa korostuu. Voisin uskoa, että harvassa muussa maassa on näin hyvin ja kestävästi hoidetut metsät. Jokamiehenoikeudet, jotka tuntuvat täällä ihan normihommalta, ovat monelle ulkomaalaiselle aivan uskomatonta ylellisyyttä. Voisimme tätä kaikkea itsekin arvostaa enemmän.”
Artikkeli on julkaistu aiemmin pidempänä versiona Metsän henki -lehdessä 3/2018.