Talvielämää hakkuuaukon keskellä

02/15/2017 12:00:00

Täytän lintulaudan. Siihen mahtuu kaksi isoa sankollista auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä. Pakkasella myös rasvapallot näyttävät maistuneen; molemmat kehikot ovat tyhjiä. Aukean pihan varalintulaudalla on kuitenkin vielä ruokaa reilusti. Sen suosiota velottaa paikan aukeus ja petolintujen uhka. Pari talvea sitten pihalta löytyi siistiksi ympyräksi aseteltu kasa teeren sulkia. Ilmeisesti joku haukka oli tarvinnut ruokaa.

Seison paikallani ruokintapaikan vieressä. Vähitellen lintujen varoitushuudot tai viestitys ruokatäydennyksestä lakkaa ja lähikuusten oksat täyttyvät tiaisista: kymmenittäin talitiaisia ja sinitiaisia. Ensimmäiset uskaltautuvat laudalle. Ilma täyttyy siipien lehahtelusta. Taustalla kuuluu punatulkkujen vihellys.

Odottelen töyhtötiaista. Se on yleensä yksi ensimmäisiä laudalle saapujia. Yksi sinitiaisista muistaa liiterin alla olevan pähkinäastian ja pyrähtää hakemaan ruokaa sieltä. Hömötiainen nappaa auringonkukan siemenen tai pähkinän nokkaansa ja lehahtaa saman tien kuusen oksalle pienimään sitä sopiviksi suupaloiksi. Ja saapuuhan se töyhtiskin terhakkaana laudalle ja alkaa valita sopivaa syötävää. Se on ainoa, jonka olen onnistunut jotenkin kuvaamaan. Kamerassani on monta otosta, joissa juuri hetki sitten oli joku lintu.​

Punatulkkujen vihellys lähenee. Ensimmäinen komea punarintainen koiras lentää kaivelemaan siemeniä maasta. Perässä tulee muutama muukin. Punatulkut ovat sen verran tuttavia keskenään, että ne mahtuvat ruokintapaikalle yhtä aikaa lähituntumaan toisistaan. Tiaiset hätistelevät muut kauemmas.

Käpytikallakin on nälkä. Se hakkaa lahoavaa leppää ja luultavasti löytää suuhunpantavaa sieltä. Joskus laudalta kuuluu iso lehahdus, mikä on merkki siitä, että tikka tai närhi on tullut tarkistamaan, onko laudalla sille sopivaa syötävää.

Oravat ovat ilmeisesti päiväunilla jossain valtaamistaan linnunpöntöistä. Ne tai käpytikka ovat suurentaneet tontin jokaisen pöntön suuaukon. Pitää tehdä uusia.

Kuusitiaisen ääni kuuluu kuusen latvasta, mutta laudalle se ei ehdi tulla ennen kuin lähden lämmittelemään. Urpiainenkaan ei näyttäydy. Se ei välitä lintulaudasta, vaan keikkuu tontin koivujen latvaoksilla ja etsii ruokansa sieltä.

homotiainen-piirros.jpg
toyhtotiainen-piirros.jpg
kuusitiainen.jpg

1. Hömötiainen

2. Töyhtötiainen

3. Kuusitiainen

 

Kaikki nämä ruokavieraat ja niiden lisäksi myös jänikset ja kettu löytyvät kesämökiltäni, joka sijaitsee Saimaan rannalla keskellä hakkuuaukkoa. Oman mökkitonttimme yhdessä kulmassa on reilun kymmenen nelilö alue, jossa kasvaa yli kymmenen kuusen ylitiheä kuusikko, jolla on ikää 60 – 70 vuotta. Pari vuotta sitten hakattu aukko alkaa noin viiden metrin päästä lintujen ruokintapaikasta. Tonttimme pitkän sivun puolella on mäkirinne, jossa kasvaa reilun hehtaarin verran nuorta ehkä noin 40-50 vuotaista metsää. Ne suojaavat tonttimme kuusia myrskytuulilta ja ovat lintujen kotialuetta. Pesintäkoloja tarjoavat tonttimme linnunpönttöjen lisäksi lähiympäristön lahoavat lepät, raidat ja haavat.

Ja kohta tulee kesä ja mökin ympäristön lintulajisto laajenee ja laulua riittää…

Onnistumiset 2024
Artikkeli | 5 min

Onnistumiset 2024

Lue lisää
Näin puu talvehtii
Artikkeli | 2 min

Näin puu talvehtii

Lue lisää
Miksi soita ennallistetaan?
Artikkeli | 2 min

Miksi soita ennallistetaan?

Lue lisää