Verlan metsätietopolku kertoo talousmetsän tarinan

07/25/2016 07:52:00

Verlan tehdasmuseo Jaalassa houkuttelee vuosittain noin 30 000 vierailijaa tutustumaan lähialueen kuusipuista jalostetun puuhiokkeen ja pahvin valmistukseen sekä tehdasta ympäröivään tehdasmiljööseen.

Verlan metsätietopolku kertoo talousmetsän tarinan

Puupahvin valmistus Verlassa loppui vuonna 1964, minkä jälkeen tehtaasta ja tehdasalueesta kehitettiin elävä museo. UNESCO:n maailmanperintökohde siitä tuli vuonna 1996. Tehdasaluetta ympäröivien metsien kasvu ja uudistuminen ei kuitenkaan pysähtynyt tehtaan toiminnan päättymiseen: metsien kestävä käyttö jatkuu edelleen. Siihen voi tutustua kiertämällä metsätietopolun lähimetsässä.

Verlan voimalaitoksen takana on parkkialue, jonka reunassa sijaitsevasta laatikosta voi noukkia opasvihkon. Siitä löytyvät polun varrella sijaitsevien 12 kohteen kuvaukset.

Seikkailu vaihtelevassa maastossa alkaa sukelluksella vanhaan kuusimetsään. 1,8 kilometriä pitkän reitin varrelta löytyy joukko eri-ikäisiä talousmetsäkohteita: taimikoita, nuorta kasvatusmetsää, varttunutta kasvatusmetsää ja uudistuskypsää metsää. Yhtä lailla alueella on suojelukohteita, rantavyöhykkeitä, jyrkänteitä ja muita aina säästettäviä kohteita.

Rapakivi polun rastilla 2.

Reittiä kulkiessa kannattaa pitää silmät ja korvat auki ja pysähtyä välillä tutkimaan ympäristöä tarkemmin. Polun varresta voi löytää rapakiveä, myyrän ja mäyrän koloja, kauriin jäljet sammalikosta tai lahopökkelöistä tikan koloja. Kaatuneen lahopuun allekin kannattaa kurkistaa, sieltä löytyy varmasti runsaasti elämää. Maaperästä ja sinne ulottuvan valon määrästä riippuen myös kasvilajien kirjo vaihtelee. Ja tosiaan, korvatkin kannattaa pitää auki. Niin tiaiset kuin peukaloiset ja monet muut lajit viihtyvät alueella ja kertovat omaa tarinaansa iloisesti viserrellen. Hiljaisia hetkiä on tuskin kovin monta edes talvella.

Todennäköisesti mäyrän kaivama kuoppa polun varressa.

Verlan puuhiokkeen ja pahvin raaka-aine oli kuusipuu. Lämmitykseen kului lähes saman verran koivuhalkoja. Puut hankittiin lähialueiden metsistä, tästäkin lähimetsästä, ja jo silloin osa puista jäi metsään. Metsätietopolun varrelta löytyykin suojeltu kohde, jossa kasvaa komeita kilpikaarnamäntyjä. Ne ovat olleet tehtaan toiminnan alkaessa muutaman kymmenen vuoden ikäisiä, ja nähneet niin tehtaan työväen uurastamassa kuin turistit tutkimassa heidän työmenetelmiään.

Verlassa puita ei enää tarvita, mutta UPM:n Kalson viilutehdas sorvaa järeistä kuusitukeista parkettien taustaviilua, Pelloksen vaneritehdas tarvitsee havuvanerin raaka-aineeksi sorvikuusta ja Kymin sellutehdas sekä havu- että koivukuitupuuta sellun valmistukseen. Näissä tuotteissa puun ja kuidun tarina jatkuu erilaisina hyödyllisinä tuotteina niin kuin Verlassa valmistetun pahvinkin tarina. Ja samoin kuin osa tämän metsän puista on aikanaan jätetty metsään kasvamaan, säästetään arvokkaat kohteet edelleen kaikissa talousmetsissä rikastuttamaan luonnon monimuotoisuutta.

Verlan metsätietopolku kertoo talousmetsän tarinan

Tutustu UPM Metsän franchisingyrittäjiin Elinaan ja Sauliin

Uhanalaisten lajien suojelu – esimerkkejä lajeista ja niiden elinympäristöjen tärkeistä piirteistä

Miten ALV-muutos vaikuttaa metsäverotukseen?