Siellä sijaitsevat edelleen omat metsäni, jotka olen perinyt jo pienenä miehen alkuna. Olen nähnyt uudistushakkuun, istutuksen, hoitotöiden vaikutukset ja nyt jo ensiharvennusta lähestyvän metsän, kaikki yhdellä kuviolla. Kuvioita omiin metsiin mahtuu noin 40, ja niissä todella näkee metsän kierron. Itselleni on tärkeää, että metsässä on kaikkia kehitysvaiheita. Näin tulot ja hoitotyöt asettuvat tasaisesti eri vuosille.
Asun edelleen Keuruulla, mutta perhe-elämän realiteetit toivat lähemmäs keskustaa. Löysimme kuusi kilometriä keskustasta metsätilan rakennuksineen, ja näin elän taas unelmaani, vain lähempänä keskustaa.
Metsä antaa, myös minun on annettava metsälle!
Haluan asua maalla, koska harrastukseni sen vaativat. Metsä tarjoaa minulle harrastukset ja ehkä jonain päivänä työnkin. Metsän hoitotyöt ovat loistavaa hyötyliikuntaa, ja siinä näkee työnsä jäljen sekä heti että tulevina vuosina hyvänä puun kasvuna. Samalla hoituu talven polttopuiden hankinta, minkä merkitys on minulle suuri, kun saa omasta metsästä puut omaan uuniin ja keskuslämmityskattilaan. Näinä aikoina merkitys vain korostuu, eikä niin moni enää ihmettele intoani puiden tekoon.
Myös kalastus ja retkeily tapahtuu metsässä. Nuorempana olin todella innokas koskikalastaja. Nykyisin käyn poikani kanssa vain muutaman kerran kesässä kalassa. Ykkösharrastukseni voi vain metsä tarjota, nimittäin metsästyksen. Olen intohimoinen metsästäjä ja riistanhoitaja. Minulla on kolme metsästyskoiraa: beagle, suomen pystykorva ja karkeakarvainen mäyräkoira. Näiden kanssa lähes kaikki vapaa-aika kuluu metsässä. Hoidan metsiänikin metsäneläimiä kunnioittaen.
Minä olen aina elänyt metsästä, ja se on minulle erityisen tärkeä. Koen saavani metsältä paljon, joten minun on myös annettava sille.
Loppuvatko Suomen metsät?
Tämä kysymys Suomen loppuvista metsistä suorastaan ihmetyttää minua. Vaikka joskus uusi uudistushakkuu järkyttää, ei metsä mihinkään katoa. Paikalla tulee olemaan kymmenen vuoden kuluttua kaunis taimikko ja seuraavan kymmenen vuoden jälkeen jo nuori metsä. Ainakin minut metsän kasvu kerta toisensa jälkeen yllättää.
Suomen metsäomaisuus on hyvin laajalla pohjalla, ja yksityisistä omistajista jokainen haluaa pitää metsänsä kasvussa, jo pelkästään taloudellisesti ajateltuna. Tämän lisäksi yksityisillä monesti vaikuttavat maisemalliset tarpeet metsän kasvatuksessa. Valtio ja metsäyhtiöt ovat isoja metsänomistajia, joiden päämäärät ovat enemmän taloudellisia, toki metsäsertifioinnin tarpeet huomioiden ja enemmissä määrin myös vihreitä arvoja.
Suomessa laki velvoittaa uudistamaan uudistusalan ja vieläpä huolehtimaan siitä. Tällöin metsä pysyy aina kasvussa. Minä, kuten varmasti moni muukin metsänomistaja, aluan jättää seuraavalle sukupolvelle kasvavan ja kauniin metsän.
Ei meiltä metsät ole loppumassa, ymmärrys metsän kasvusta ja kiertoajasta on.
Kirjoitus on osa blogisarjaamme, jossa Hämeen ammattikorkeakoulun metsätalousinsinööriopiskelijat kertovat opiskeluistaan, metsäsuhteestaan sekä ajatuksiaan suomalaisista metsistä ja metsätaloudesta.
Lue muut opiskelijablogit:
https://www.upmmetsa.fi/tietoa-ja-tapahtumia/blogi/elina-sankari/opiskelijablogi-minun-metsani/
https://www.upmmetsa.fi/tietoa-ja-tapahtumia/blogi/sini-peltonen/opiskelijablogi-mina-ja-metsa/