Hiilinielujen lisäksi yhteiskuntaa puhuttaa luontokato eli biodiversiteetin heikkeneminen. Euroopan reunalta asiaa katsoessa huomio keskittyy helposti vain siihen, mitä rajojemme sisällä tapahtuu.
Viime vuoden lopulla varmistui tieto siitä, että Suomen maankäyttösektori on muuttunut hiilinielusta hiilen päästölähteeksi. Metsät ovat edelleen hiilinielu, mutta nielu on pienentynyt, eikä se enää riitä täysin kompensoimaan maatalouden ja muun maankäytön päästöjä. Metsien hiilinielu on pienentynyt ainakin kolmesta tunnetusta syystä: hakkuumäärä on noussut, metsien kasvu on hidastunut ja laskentamenetelmää on päivitetty.
Hakkuumäärät ovat kasvaneet maltillisesti jo pidemmän aikaa, mutta niin on myös metsiemme kasvu. Metsien aktiivinen hoito ja käyttö on kaksinkertaistanut Suomen metsien kasvun 1960-lukuun verrattuna, eli luonut merkittävän hiilivaraston ja nielun. Metsien kasvun hidastumiseen on tutkijoiden mukaan syynä erityisesti pohjoisen Suomen mäntymetsien kasvun hidastuminen. Eteläisen Suomen metsien kasvu on säilynyt ennallaan. Metsien ikäluokkarakennetta pohjoisessa hallitsee nyt 60–80-vuotiaiden metsien joukko, jonka kasvu on nuorempiin ikäluokkiin verrattuna hidasta. Lisäksi männyllä on ollut kolme heikkoa kasvukautta vuosina 2018–2020, joihin on syynä kuivuus ja runsas käpytuotanto. Kasvu on hidastunut Suomen ohella myös Ruotsissa ja Norjassa.
Metsien hiilinielujen pienentymisestä huolimatta on tärkeä muistaa, että puu on uusiutuva raaka-aine, jolla korvaamme uusiutumattomia, fossiilipohjaisia tuotteita. Hiilinielut tulee jälleen kääntää kasvuun metsien kasvua edistämällä. Metsiä koskevat päätökset tulee kuitenkin tehdä maltillisesti ja harkiten, sillä metsissä tapahtuvat muutokset ovat hitaita, ja ne näkyvät usein vasta vuosikymmenten päästä.
Suomessa kysymys metsien käytöstä, hakkuista ja suojelusta kytkeytyy vahvasti aluetalouteen, työpaikkoihin, vientituloihin, yksityisten metsänomistajien oikeuteen hyödyntää omaisuuttaan sekä Suomen asemaan globaalisti kilpailluilla markkinoilla. Ilmastokysymykset eivät tunnista maiden rajoja, kun taas biodiversiteetissä on kyse paikallisen luonnon monimuotoisuudesta. Hiilinieluja ja metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan edistää monistamalla käytännön toimia kuten kaksinkertaistamalla lehtipuiden ja lahopuun määrä yksityismetsissä. Nämä ovat jo osa UPM:n omistamien metsien tavoitteita Suomessa.
Kestävä metsien hoito ja käyttö sekä puupohjaiset tuotteet ovat olennainen osa fossiilivapaata tulevaisuutta päästövähennysten, kulutuksen vähentämisen ja kiertotalouden rinnalla. Metsäsektorilla on erityisen suuri merkitys meille suomalaisille, ja meidän tulee rohkeasti pitää huolta siitä, että askeleet kohti ilmasto- ja luontotavoitteita kulkevat oikeudenmukaisen vihreän siirtymän polkua.