Ylitiheys estää puiden kasvun: taimikonhoito vapauttaa tilaa
Nuorissa ja varttuneissa taimikoissa kasvu yleensä taantuu ylitiheyden vuoksi. Silloin puille täytyy vapauttaa kasvutilaa taimikonhoidon avulla.
Taimikon varhaisperkaus täytyy tehdä, kun havupuut ovat noin metrin mittaisia. Silloin jätetään kasvamaan mäntyjä ja kuusia 1800-2000 kpl hehtaarille ja lisäksi rauduskoivuja 200 kpl/ha. Puhtaassa koivikossa jätetään 1600 rauduskoivua hehtaarille. Pääsääntönä voidaan pitää, että kaksi puuta ei mahdu kasvamaan kunnolla, jos niiden välinen etäisyys on pienempi kuin 1,5 metriä. Jommankumman on väistyttävä, sillä elintilaa ei riitä molemmille.
Taimikonhoito toistetaan tarvittaessa ennen kuin puut ovat saavuttaneet 5 metrin pituuden. Jos alueella on paljon hirviä, toista taimikonhoitoa voi lykätä myöhemmäksi, että hirvet eivät varmasti yllä lumenkaan päältä latvuksia syömään.
Kilpailu valosta ja ravinteista karsii heikompia: harvennus antaa tilaa valituille puuyksilöille
Puut kilpailevat kasvaessaan kasvupaikan valosta ja ravinteista. Kilpailu kovenee, mitä isommiksi puut kasvavat. Latvukset kurottelevat valoa kohti ja alimmaksi jäävät latvukset jäävät nopeasti kasvussa jälkeen. Osa rungoista kärsii kilpailusta niin kovasti, että ne kuolevat, jos niitä ei harvenneta. Tätä kutsutaan metsikön itseharvenemiseksi.
Eri puulajit sietävät varjostusta eri tavalla. Kuusi sietää muiden puulajien varjostusta hyvin. Mänty ei kestä lähellä kasvavien koivujen latvusten piiskaamista, vaan sen latvakasvaimet kärsivät. Jos männyn lähellä on sitä pitempi lehtipuu, männyn latvakasvain voi vioituttuaan lopettaa pituuskasvunsa kokonaan. Samankokoisista tai pienemmistä lehtipuista ei ole haittaa havupuiden kasvulle.
Nyrkkisääntönä voi pitää, että yli metrin päässä männyistä kasvavat lehtipuut eivät haittaa männyn kasvua. Harvennuksilla annetaan tilaa kasvatettaviksi valituille puuyksilöille ja poistetaan kilpailussa tappiolle jääneitä puita.
Neulasten kellastuminen kertoo ravinnepuutoksista: lannoitus auttaa kasvuhäiriöihin
Erilaisilla kasvupaikoilla kulkiessa kannattaa tutkia neulasten väriä, koska se kertoo puiden käytettävissä olevasta ravinnetilanteesta. Yleisperiaatteena on, että mitä tummemman vihreät neulaset, sitä paremmin puusto kasvaa. Typen puute rajoittaa useimmiten meillä kivennäismailla, eli kovilla mailla, puuston kasvua. Fosforin ja kaliumin puute aiheuttaa neulasten kellastumista ja ne eivät enää näytä metsänvihreiltä.
Kaliumin ja fosforin puutos on yleistä turvemailla, eli suopohjaisissa metsissä. Kaski- ja maanviljely ovat voineet poistaa kasvupaikalta ravinteita, etenkin booria. Tämä näkyy Itä- ja Keski-Suomessa monin paikoin latvusten kasvuhäiriöinä. Boorinpuutoksen vuoksi puun normaali pituuskasvu häiriintyy ja latva pensastuu tuuheaksi.
Lannoitus korjaa kasvuhäiriöitä. Viljelyn aiheuttama boorinpuutos voidaan korjata yhdellä tuhkalannoituskäsittelyllä, jossa tuhkalannoitteeseen on lisätty booria.
Metsän tuholaiset viihtyvät tuulenkaadoissa
Metsään syntyy aina silloin tällöin tuulenkaatoja. Yksittäiset tuulenkaadot kannattaa jättää lahopuiksi ja niitä ei ole taloudellisesti kannattavaa korjata. Kuusikoissa liian suuri tuulenkaatojen määrä voi johtaa kirjanpainajatuhohyönteisten lisääntymiseen.
Laki metsätuhojen torjunnasta velvoittaa metsänomistajan korjaamaan vioittuneet kuuset, jos niitä on yli 10 m3 hehtaarilla ja männyt, jos niitä on yli 20 m3 hehtaarilla.
Männiköissä heikentyneissä puissa ja tuulenkaadoissa voivat lisääntyä kaarnakuoriaisiin kuuluvat ytimennävertäjät. Ytimennävertäjien liiallinen lisääntyminen aiheuttaa männyille kasvutappioita, koska ne tuhoavat uusia vuosikasvaimia. Puiden kuntoa kannattaa tarkkailla, etenkin varttuneiden kuusikoiden terveyttä uhkaavat monet tuholaiset. Lumituhot, kuivuus, kirjanpainaja ja kuusenjuurikääpä ovat yleisimmät.
Jos puista alkaa löytyy isommassa määrin reikiä, purukasoja, kuoren irtoamista, neulasten ja lehtien kellastumista tai putoamista, kannattaa syyllinen selvittää. Yksittäisiä puita kuolee aina ja se on osa normaalia metsän kiertokulkua, josta ei kannata huolestua. Vasta silloin kannattaa huolestua, jos sairastuneita puita on isompi määrä ja tuho on äkillinen. Metsässä kuuluu olla eri-ikäisiä ja kuntoisia puita, jotka toimivat kasvualustana ja kotina lahopuusta riippuvaisille lajeille. Se on elonkirjoa.
Näistä merkeistä voit tarkastella metsäsi hyvinvointia:
- Puiden kasvun taantuminen: vertaile vuosikasvujen pituuksia toisiinsa.
- Taimikon ylitiheys: pohdi onko taimikonhoidolle tarvetta.
- Lehtipuiden ja havupuiden etäisyys toisistaan: pohdi onko tarvetta harvennukselle.
- Neulasten väri: pohdi onko tarvetta ravinnepuutoksia korjaavalle lannoitukselle.
- Metsätuhot: tarkkaile sairastuneiden puiden määrää.
