Ensimmäisen vuoden metsätalousinsinööriopintojen aikana meiltä on usein kysytty mielipiteitä mediassa käytävään metsäkeskusteluun ja siihen, mitä ajattelemme siellä esitettävistä argumenteista. Nykyisen kaltaista metsien talouskäyttöä vastustavien tahojen ja yksittäisten henkilöiden tulisi mielestäni esittää enemmän vaihtoehtoisia ratkaisuja tai kompromisseja, sillä tällä hetkellä näkee usein kärkkäitä kommentteja, joiden takana ei ole faktapohjaa tai perusteita.
Uhanalaisten lajien löytymistä vain vanhoista suojelluista metsistä käytetään vastalauseena metsien talouskäytölle, mutta uhanalaiseksi luokiteltujen eliölajien löytyminen myös talousmetsistä osoittaa osan lajeista selvästi hyötyvän toimenpiteistä metsissä. Tällainen laji on esimerkiksi paahteisesta elinympäristöstä hyötyvä harjaskääpä, jolle otollisia elinympäristöjä syntyy, kun avohakkuille jätetään lahopuuta. Edellä mainittujen henkilöiden ja tahojen argumenttina on usein, että he rakastavat metsää. Niin minäkin, mutta haluan metsästä itselleni myös ammatin.
Näen polarisoituneessa metsäkeskustelussa paljon samaa, mitä ilmenee metsästyksen ympärillä vellovassa mielipiteiden vastakkainasettelussa. Molemmissa aihepiireissä tuntuu olevan suurena ongelmana, etteivät vastakkain olevat puolet ota selvää toisen näkökulman edustajien käyttämistä termeistä, jolloin asiaa voidaan puida ymmärtämättä mistä edes puhutaan. Metsien käyttöön keskittyvässä keskustelussa sana “hakkuu” saatetaan mieltää aina avohakkuuksi, vaikka se sitä ei aina ole. Metsästyspuolella vastaavaa väärinymmärtämistä olen huomannut muun muassa rautapyynnistä käytävässä keskustelussa, jossa täyskieltoa ajavat tahot eivät aina ole selvillä mikä on laissa sallittu pyyntimuoto.
Metsät ja metsien käyttö ovat suomalaisille tunteita herättäviä aiheita. Osa suomalaisista kokee metsän olevan heille turvapaikka. Aikaisemmin metsien turva on perustunut enemmän taloudelliseen näkökulmaan, mutta nykypäivänä turva koettanee metsien ekologisten ja sosiaalisten arvojen kautta. Ovathan metsät olleet suomalaisille myös fyysinen turvapaikka esimerkiksi sotien aikaan.
Metsäiset harrastukseni, metsästys ja lintuharrastus ovat monien näkökulmasta ristiriidassa, mutta itse koen voivani seistä kummankin harrastuksen ja harrastajaryhmän arvojen takana. Samoin koen ajattelevani metsätaloudesta.
Ymmärrän, miksi jaksollinen kasvatus on monissa paikoissa ainoa mahdollinen tapa hoitaa metsää, mutta toisinaan suuret avohakkuut lähekkäisillä alueilla saavat minut ajattelemaan, kuinka metsiä voisi hoitaa ja käyttää toisin.
Keskustelu metsistä ja metsien käytöstä menee ajoittain liian mustavalkoiseksi ja oikeasti huomiota vaativat asiat jäävät huomiotta. Haluan, että metsämme Suomessa ovat jatkossakin meille turvapaikka, niin taloudellisesti, ekologisesti kuin sosiaalisestikin.
Kirjoitus on osa blogisarjaamme, jossa Hämeen ammattikorkeakoulun metsätalousinsinööriopiskelijat kertovat opiskeluistaan, metsäsuhteestaan sekä ajatuksiaan suomalaisista metsistä ja metsätaloudesta.
Lue muut opiskelijablogit:
https://www.upmmetsa.fi/tietoa-ja-tapahtumia/blogi/elina-sankari/opiskelijablogi-minun-metsani/
https://www.upmmetsa.fi/tietoa-ja-tapahtumia/blogi/sini-peltonen/opiskelijablogi-mina-ja-metsa/