Pihlaja tulee toimeen hyvinkin karuilla kasvupaikoilla, kunhan saa runsaasti valoa. Parhaiten se kasvaa runsasravinteisessa maaperässä, jolloin siitä kehittyy 4–12 metrin korkuinen monirunkoinen puu. Kotipihlaja elää 50–75-vuotiaaksi.
Pihlajan lehdet muodostuvat useimmiten 15 kapeanpuikeasta sahalaitaisesta lehdykästä. Pihlajan kukinnot ovat valkoisia ja voimakkaantuoksuisia. Marjat ovat oranssinpunaisia. Runko on harmaa ja nuorena sileä, mutta vanhemmiten se alkaa hilseillä.
Pihlaja uudistuu helposti kanto- ja juurivesoista. Metsänhoitotoimissa pihlajat säästetään usein turvaamaan metsien monimuotoisuutta. Vaikka pihlajaa ei kasvateta taloudelliseen käyttötarkoitukseen, sen esiintyminen taimikossa säästää muita taloudellisesti arvokkaita puita nisäkästuhoilta, sillä pihlajan taimet ovat myyrien ja hirvien herkkua.
Pihlajan puuaines on kellanruskeaa, kovaa ja sitkeää. Pihlaja sopii hyvin puusepäntöihin.