Isältä pojalle ammattilaisten avulla

Punainen puutalo pilkistää esiin sänkipeltojen keskeltä Porvoon Hinthaarassa. Sisällä olohuoneen pöydän ääressä isä ja poika, ­P­ekka ja Antti Teikari, tutkivat metsäsuunnitelmaa.
”Otetaanpa nämä opaskoirat”, ­Pekka Teikari sanoo ja asettaa silmä­lasit nenälleen.

Teikarit etsivät kartalta kuviota, jolla tehtiin viimeisin päätehakkuu.
”Tuo se on”, Antti Teikari sanoo ja näyttää ­vajaan kahden hehtaarin kuviota, jolta kaadettiin ­joulukuussa mänty- ja koivuvaltainen sekametsä.

”Se on juuri se alue, joka paloi sotien jälkeen. Olin silloin käymässä isän kanssa Porissa. Palo sai alkunsa leiriytyjien nuotiosta”, Pekka Teikari kertoo.

Pekka Teikari ehti hoitaa sukunsa metsätilaa ­Porin Tuorsniemessä lähes 50 vuotta. Hän peri metsän ­sisarensa kanssa isältään vuonna 1971.
”Metsänhoito ei kiinnostanut sisartani. Vuonna 2008 jaoimme isän perinnön siten, että sisareni sai pellot ja rakennuspaikan, ja metsä jäi minulle”, Pekka Teikari muistelee.

Kaksi vuotta sitten hän lahjoitti metsätilan ­Porvoossa asuvalle pojalleen Antille.
”Pidän metsästä ja luonnosta, vaikka en metsänhoidosta paljon vielä tiedäkään. Opin kuitenkin joka päivä lisää”, sanoo sairaanhoitajana työskentelevä Antti Teikari.

Ammattilaiset apuna

Seismologina työuransa tehnyt Pekka Teikari ­hoiti metsätilaansa vuosikymmenet Helsingistä käsin metsäammattilaisten tuella.
”Sehän meni niin, että metsäherrat esittelivät suunnitelmiaan, ja kaupunkilaismetsänomistaja vain myötäili”, hän nauraa.

Pekka Teikari ei itse osallistunut metsänhoitotöihin, mutta hän kävi metsässään vähintään kerran vuodessa. Varhaisina vuosina mukana oli koko perhe.
”Minulla oli jatkuvasti huono omatunto siitä, ­etten tiennyt metsänhoidosta riittävästi. Oli onni saada avuksi Pentti Rainion ja Jari Hautaviidan kaltaisia luotettavia metsäammattilaisia”, Teikari kiittelee.

Pentti Rainio hoiti Teikarin suvun metsiä jo Pekan isän ollessa elossa. Viimeisimmät kaksikymmentä vuotta metsänhoitotöistä on vastannut metsäpalvelu­yrittäjä Jari Hautaviita. Oma metsä oli Pekka Teikarille tärkeä muutenkin kuin vain tulonlähteenä.
”Kyllä siihen kiintyi. Ja kun näin, miten puut kasvoivat ja taimikot voivat hyvin, sain tyydytystä siitä, että olin pystynyt hoitamaan metsääni kutakuinkin järkevästi.”

Noin 75 hehtaarin metsätila on Pekka Teikarin jäljiltä hyvässä kunnossa, sanoo Teikarien kanssa viidettä vuotta työskentelevä metsäasiakasvastaava Petteri Laakso UPM:ltä.
”Pekka on hoitanut metsätilaansa ­mallikkaasti. Taimikonhoitotyöt on tehty aina ajallaan, eikä ­mitään hoitotarpeita ole rästissä”, Laakso kertoo.

Verohuojennus vauhditti

Viime kesänä Pekka Teikari vielä vieraili sukunsa mailla Porin Tuorsniemessä.
”Alamme vaimon kanssa nyt olla jo siinä kunnossa, ettei meistä enää ole sinne. Luojan kiitos, että sukupolvenvaihdos on tehty!”

Sukupolvenvaihdoksen toteuduttua Pekka Teikari oli 86-vuotias.
”Se olisi ollut meillä ajankohtainen varmaan jo kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta kun meillä ei ollut mitään hirveää kiirettä, niin annoimme ajan vain kulua.”

Asiat saivat vauhtia, kun Pekka Teikari vaimoineen osallistui metsätilan sukupolvenvaihdosta käsittelevään tilaisuuteen Helsingissä vuonna 2016. Tilaisuudessa puhui lakipalvelupäällikkö Heikki Kalvila, joka vastaa UPM Metsän sukupolvenvaihdospalveluista.
”Heikki Kalvila piti erittäin hyvän esitelmän. Me kuuntelimme tarkkaan ja tulimme siihen tulokseen, että sukupolvenvaihdos kannattaa tehdä nyt.”

Erityinen täky Teikarien tapauksessa oli metsälahjavähennykseksi nimetty verohelpotus. Se tuli voimaan vuoden 2017 alussa. Verottaja voi hyvittää metsälahjan saaneelle osan lahjaverosta. Vähennys tehdään metsätalouden pääomatulosta.

Nopea sukupolvenvaihdos

Päätöksen tehtyään Teikarit ottivat yhteyttä Heikki Kalvilaan. Kun alkukartoitus ja metsän ­arviolausunto oli tehty, he tapasivat Kalvilan UPM:n tiloissa ­Helsingissä.
”Hän oli laskenut valmiiksi kaikki vaihtoehdot ja hän esitteli ne meille. Selvisi, että lahja oli meidän ­tapauksessamme paras ratkaisu”, Antti Teikari sanoo.

Lakipalvelupäällikkö huomioi laskemissaan myös Antin siskon.
”Tytär sai asunto-osakkeen Töölöstä. ­Arvioimme sen samanarvoiseksi metsätilan kanssa”, Pekka ­Teikari kertoo.

Itse sukupolvenvaihdos sujui lopulta ­nopeasti. Kalvila laati tarvittavat asiakirjat, ja seuraavassa ­tapaamisessa metsätila jo siirtyi isältä pojalle.
”Meidän ei tarvinnut itse seikkailla pykäläviidakossa. Menimme vain paikan päälle ja laitoimme ­nimemme paperiin”, Antti Teikari kiittelee.

Teikarit arvostavat myös sukupolvenvaihdoksen yhteydessä saamaansa veroneuvontaa. Esimerkiksi lahjaveroseuraamuksiin oli valmistauduttu jo hyvissä ajoin puukaupoilla.
”Voisin menettää tuhansia euroja, jos en tietäisi metsälahjavähennyksestä. Käytän sitä tänä ­keväänä ensimmäisen kerran. Sitä täytyy osata itse vaatia ­verottajalta”, Antti Teikari sanoo.

Keväällä istutuksille

Paperinpyörityksen ohella tuore metsänomistaja Antti Teikari on päässyt myös metsätöiden makuun. Hän on tehnyt ennakkoraivauksia metsissään.
”Metsätyöt ovat kivaa vastapainoa työlleni. Etäisyys on suurin haaste. Porvoosta Poriin on noin 270 kilometriä, ja Porissa pitää yöpyä hotellissa. Se on kallista.”

Kevään tullen Antti Teikari aikoo ­opetella ­käsinkylvöä sekä istuttamista. Viimeisimpään ­hakkuuaukkoon, vanhalle paloaukealle, on määrä ­istuttaa sekaisin mäntyä ja kuusta.
”Alue on vaihteleva eikä ihan ravinteikkaimmasta päästä. Sekaistutuksella pienennetään mahdollisia riskejä”, luonnehtii UPM:n Petteri Laakso.

Antti Teikari sanoo pitävänsä aktiivisesti yhteyttä Laaksoon ja muihin käyttämiinsä metsäammattilaisiin.
”Kahden vuoden aikana metsässäni on tehty hakkuita, laikutuksia ja istutuksia. Siellä on ­jatkuvasti jotain metsänhoidollisia töitä meneillään”, hän ­sanoo.

UPM:n Kumppanuussopimus on hänestä rahanarvoinen etu. Kumppanuusasiakkaat voivat Teikarin tavoin liittyä esimerkiksi FSC® (FSC-C109750) -sertifiointiin, joka tuo hintalisää puukaupassa.
”Tuttujen kanssa on helppo asioida. Voin ­hyvällä omallatunnolla soitella UPM:n asiantuntijoille, ­koska olen tehnyt heidän kanssaan puukauppaa.”

Pekka Teikari seuraa poikansa kiinnostusta metsäasioihin tyytyväisenä.
”Olen erittäin onnellinen huomatessani, että seuraava sukupolvi hoitaa metsää hyvin, todennäköisesti jopa paremmin kuin mihin minä pystyin.”

Artikkeli on aiemmin julkaistu Metsän henki 1/2020 -lehdessä.